Ikääntyvien parisuhteisiin liittyvät yhteiskunnalliset ja kulttuuriset asenteet

Poimintoja ja pohdintaa kirjasta: 

Bildtgård & Öberg; Intimacy and ageing. New relationships in later life. 

Ihminen seksuaalisena olentona

Ihmisen seksuaalisuus kuuluu osana ihmisyyteen. Seksuaalisuuteen vaikuttaa meidän kasvatuksemme, millaisessa kulttuurissa olemme eläneet sekä biologiset tekijät.  Seksuaalisuus ei ole vakio, vaan se muuttuu eliniän ja siihen vaikuttaa kulloisetkin mieltymykset ja ajattelu.  Meillä kaikilla on oikeus omaan seksuaalisuuteen ja oikeus päättää omasta kehostaan.   Kulttuureissa, joissa uskonnolla oli suuri merkitys ihmisten elämään ja missä auktoriteettia kunnioitetaan sekä vaalitaan ns. perinteisiä perhearvoja vaikuttavat avioerojen määrään vähentävästi. Toisaalta kulttuurit, joissa vaalitaan vähemmän perinteisiä perhearvoja, ollaan maallisia ja suhtaudutaan asioihin järkiperäisesti avioerot ovat yhteiskunnallisesti hyväksytympiä. Uskonnolla voi olla suuri vaikutus ihmisen seksuaalisuuteen ja intiimiin kanssakäymiseen. Kun joissakin maissa, lähinnä konservatiivissa ja uskonnollisissa maissa seksin ajatellaan kuuluvan vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Ja kun puoliso kuolee ja ei haluta enää mennä naimisiin myös intiimi kanssakäyminen jää. Myös omien lasten suhtautuminen vanhemman uuteen avioliittoon ja intiimiin kanssakäymiseen uuden puolison kanssa voi olla negatiivista ja ristiriitaista. Toisaalta vanhemman uusi avioliitto voi tuoda uusia sisarpuolia lasten elämään, joka voi tuoda yllättäviä rooli odotuksia. Miten aikuisena pitäisi suhtautua uusiin sisarpuoliin, jotka käytännössä voivat olla ihan vieraita.

 

Parisuhde ja perhemallit

Perheelle ja parisuhteelle luodaan kulttuurillisia odotuksia siitä millaisia niiden tulisi olla. Maat, joissa painotetaan yhteiskunnassa selviytymisen arvoja, niissä korostuu perinteiset sukupuoliroolit, perhearvot, taloudellinen ja fyysinen turvallisuus sekä alhainen suvaitsevaisuus vähemmistöryhmiä kohtaan kuten homoseksuaaleja kohtaan. On kuitenkin havaittavissa, että ennen hyvinkin uskonnollisissa maissa on alkanut korostumaan ihmisen yksilöllisyys ja riippumattomuus ja annetaan vähemmän merkitystä vallitseville perhe-, uskonto- ja yhteiskunnan arvoille. Maat painottavat suvaitsevaisuutta ja yksilön oikeutta tehdä omia valintoja. Maat painottavat myös vähemmän perinteisiä perhearvoja ja ovat suvaitsevaisempia yksilön oikeuteen parisuhteen valinnassa. Protestanttisissa maissa korostuu ihmisen intiimien suhteiden yhteys onnellisuuden välineenä. Näissä maissa suhtaudutaan suvaitsevammin avoliittoihin, avioeroihin ja avioliiton ulkopuolella syntyneisiin lapsiin.

 

Konservatiivisissa maissa perhepolitiikalla yhteiskunnassa voidaan vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja ja heikentää esimerkiksi naisen asemaa, itsenäisyyttä ja itseilmaisua. Esimerkkinä, joissakin maissa toimeentulotuki on tarkoitettu perheille, joissa naiset jäävät hoitamaan lapsia kotiin ja nämä tuet rajoittuvat vain naisen ja miehen välisiin perhesuhteisiin. Tämä malli tukee perinteistä perhemallia ja näissä maissa avioerojen määrät ovat vielä suhteellisen alhaisia. Liberaalimmissa maissa tuet on kohdistettu yleisesti kaikille, naisille, miehille sekä yksin eläville. Näissä maissa naisten työllisyys ja tasa-arvo on korkeampi ja naiset ovat taloudellisesti itsenäisempiä. Kun yksilö ei ole enää riippuvainen perheestä, parisuhteet ilman yhdessä asumista (LAT: Living Apart Together) sekä avioerojen määrät kasvavat. Kun lainsäädäntö näissä maissa uudistui perustuen yksilön oikeuksiin ja vastuu lasten ja vanhusten hoidosta siirtyi enemmän valtion julkisten laitosten huoleksi, perhe vapautui perinteisistä sosiaalista tehtävistä ja yksilölliset valinnat korostuivat.

 

 Ikääntyminen ja parisuhde

Pari vuosikymmentä sitten, kun ihmisen elinikä oli lyhyempi, henkilökohtainen taloudellinen tilanne huonompi ja normatiivinen konteksti vähemmän salliva, ikäihmiset päätyivät pysymään ei-tyydyttävään suhteeseen elämän viimeiset vuodet.  Ikäihmisillä kokemukset myöhemmällä iällä solmituista parisuhteista riippuu siitä missä maassa on elänyt elämänsä. Jos ihminen on elänyt suuren osan elämästään maassa, jossa perinteiselle avioliitolle on vaihtoehtoisia muotoja sekä laaja hyväksyntä yksilön oikeudelle valita kumppani sekä liiton muoto, olosuhteet myöhemmällä iällä solmittuun parisuhteeseen ovat myönteiset.

 

Eliniän kasvu lisää aikaa ja mahdollisuutta kasvaa erilleen, rakastua, erota ja solmia parisuhteita.  Nykyajan ikäihmiset ovat alttiimpia jättämään ei-palkitsevan parisuhteensa ja jatkamaan elämäänsä joko yksin sinkkuna tai yrittävät löytää uuden elämänkumppanin, joka voi auttaa heitä elämäntavoitteidensa saavuttamisessa. Tämä selittää avioeron esiintyvyyden lisääntymisen sekä itsensä toteuttamisen tavoittelun myöhemmällä iällä. Ennen ajateltiin, että avioliitto oli elinikäinen ja vanhana eroaminen avioliitosta oli lähes mahdotonta. Nyky-yhteiskunnassa ajatellaan kuitenkin, että on oikeutettua tai jopa velvollisuus itseään kohtaan jättää suhde, jota ei enää ole palkitsevana. Myös avioerot myöhemmässä elämässä ovat yleistyneet, ja tämä on osoitus uudesta normatiivisesta viitekehyksestä. Edelleen kuitenkin on maita, joissa avioliitto instituutiona on vahva ja avioerot ovat jopa kielletty kokonaan. Avioerojen normalisoitumisen myötä yhä useammat ihmiset eroavat ikäihmisinä. Ruotsissa esimerkiksi leskien määrä on vähentynyt ja eronneiden määrä lisääntynyt 60–90- vuotiaiden väestössä ja vuodesta 2011 lähtien avioerojen osuus on ensimmäistä kertaa suurempi kuin leskien osuus tässä ikäryhmässä. Tämä on historiallisesti uusi ilmiö, ja vertailussa muihin Euroopan maihin, Ruotsi on tässä suhteessa äärimmäinen, mutta ei ainutlaatuinen. Koska avioero luo kaksi eronnutta henkilöä, kun taas kuolema luo vain yhden lesken, avioerojen osuus todennäköisesti ylittää pian leskeksi jääneet myös useissa muissa maissa Ruotsin lisäksi.   

 

Pitkä elinikä ja henkilökohtainen odotus tyydyttävästä parisuhteesta tuovat paineita elinikäisen avioliitoon onnistumiselle. Enää eroon ei tarvita syyllistä ja ero ei välttämättä johdu sen kummemmin kummastakaan osapuolesta, vaan ihmiset ovat vaan kasvaneet erilleen tai eivät enää koe rakkautta. Tämä pätee myös ikäihmisten keskuudessa, joka näkyy siinä, että yhä iäkkäämmät ihmiset ovat valmiita jättämään tyytymättömät suhteet ja eroamaan pitkäaikaisestakin suhteesta. Tutkimusten mukaan eronneet aloittavat uuden suhteen todennäköisemmin kuin leskeksi jääneet. Avioero vapauttaa sinkkumarkkinoille kaksi kertaa enemmän kumppaniehdokkaita kuin leskeys. Vapaina olevista sinkuista, useampi on nainen, johtuen naisten pidemmästä eliniästä ja siitä, kun kulttuurillisesti odotetaan parisuhteessa miehen olevan vanhempi kuin nainen. Tämän seurauksena vastakkaista sukupuolta olevien kumppanien tarjonta on huomattavasti pienempi vanhemmilla naimattomilla naisilla kuin vanhemmilla naimattomilla miehillä, ja tämä ero kasvaa iän myötä. Tutkimuksen mukaan kaikista ruotsalaisista naisista täysin sinkkuja oli 59 % (60–74 v.) ja 75 % (75–90 %). Syntyy epäsuhta, jossa vanhemmalla miehellä on parempi mahdollisuus löytää itselleen kumppani päinvastoin kuin naisella.

 

Missä sinkut ikäihmiset sitten voivat tavata ja kohdata toisensa? Tästä on vähän tutkimustietoa, mutta joidenkin tutkimusten mukaan eläkeläisten tanssit, internet ovat yleisimpiä treffipaikkoja. Myös ystävien kautta voi olla mahdollista löytää uusi kumppani. Ennen vuotta 1990 lähes kukaan ei ollut tavannut kumppaniaan internetin tai sosiaalisen median kautta. Teknologian kehittymisen myötä ja sosiaalisen median normalisoitumisen kautta kumppanin löytyminen on yleisempää internetin kautta. Ravintolakulttuurin vähentyessä ikäihmisillä internet on uusi ja hyväksytty tapa treffipaikaksi. Internet mahdollistaa tutustumisen ja suhteen ylläpitämisen myös maantieteellisesti kauempana asuvien kesken.

 

Tutkimukset ovat osoittaneet, että suurin osa ikäihmisistä ei varsinaisesti etsi uutta kumppania, mutta harkitsisivat, jos oikea ihminen tulisi kohdalle. Suurin osa ikäihmisistä haluaisi säilyttää itsenäisyytensä ja oman kodin parisuhteesta huolimatta. LAT (Living Apart Together) näyttää sopivan erityisen hyvin ikäihmisten erityistarpeisiin ja heidän toiveisiinsa sekä mahdollistaa asumisen omissa asunnoissaan ja itsenäisen elämäntyylin säilyttämisen esimerkiksi talouden, sosiaalisten verkostojen ja kotitöiden osalta.  Varsinkin naisten aikaisemmat kokemukset kodin hoidosta ja sen vastuun ottamisesta saavat epäröimään yhteen muuttamista uuden kumppanin kanssa. Yleensä LAT parisuhdemuoto on yleisempää mitä vanhemmista ikäihmisitä on kysymys. Vanhemmalla iällä ei ole taloudellisia ongelmia välttämättä enää niin paljon eikä perheen perustamis- vaatimuksia, niin yhteinen kotitalous ei ole enää etusijalla. Usein LAT parisuhde muoto on eräänlainen parisuhdekokeilu ennen mahdollista avo- tai avioliittoa.  Tutkimuksessa haastateltavat kertoivat epäröivänsä lähteä omasta kodista, koska se sai heidät tuntemaan olonsa haavoittuvaksi.  Uudessa suhteessa isot elämänmuutokset kuten toisen kuolema yllättäen, johtaa siihen, että ikäihminen on taas uuden edessä ja mahdollisesti tämä selittää, miksi niin monet ikäihmiset päättävät elää LAT suhteessa.

 

Avioliittokulttuurin lisäksi nykyisin on monenlaisia muotoja parisuhteille. Ennen avioiduttiin hyvinkin nuorena ja odotettiin avioliiton kestävän kuolemaan saakka. Nykyisin suhteet aloitetaan missä tahansa elämänkaareen vaiheessa ja ne voivat olla muodoltaan hyvinkin monenkirjavia. Ennen intiimi kanssakäyminen aloitettiin vasta avioliiton solmimisen jälkeen, kun nykyisin ihmiset ovat harrastaneet esimerkiksi seksiä jo ennen naimisiin menoa ja mahdollisesti useamman eri kumppanin kanssa. Myös perhesuhteet ovat monimuotoisia. Ennen lapset syntyivät enimmäkseen avioliitossa naisen ja miehen välillä, kun nykyisin on perhemalleja ydinperheestä sateenkariperheisin sekä biologisista vanhemmista bonusvanhempiin.

Parisuhteen vaikutukset myöhemmällä iällä

Miksi sitten uusia parisuhteita muodostetaan vanhemmalla iällä?  Uusi kumppani voi tuoda emotionaalista tukea sekä apua arjen askareisiin. Uudet intiimit suhteet vanhemmalla iällä edistää sosiaalisia suhteita ja vähentää riskiä joutua laitoshoitoon. Uusi kumppani voi luoda uskoa tulevaisuuteen ja auttaa visioimaan myöhempää elämää.  Nais-mies parisuhteessa oletus usein on, että mies tuo taloudellista pääomaa ja nainen sosiaalista ja hoidollista pääomaa. Näin odotetaan, että miehen ja naisen resurssit täydentäisivät toisiaan.  Kuitenkin naisten aseman paraneminen työmarkkinoilla sekä taloudellisen tilanteen vahvistuminen on mahdollistanut sen, että naiset eivät enää ole riippuvaisia miesten taloudellisesta tuesta samanlailla kuin ennen.  Naiset eivät myöhemmällään iällä enää hae taloudellista turvaa partnerilta, vaan ihmistä, jonka kanssa viettää elämän loppu aika.  Myös nykyisin miehet elävät sukupuolten tasa-arvoisessa suhteessa ja tottuneet huolehtimaan kotitaloudesta siinä missä naisetkin, joten he ovat ikäihmisinä kyvykkäitä huolehtimaan kodistaan itsenäisesti.

 

 Parisuhteen solmimisella ikäihmisenä on tietysti myös vaikutusta heidän lähipiiriinsä. Tämän tutkimuksen aineiston mukaan lapset suhtautuivat vanhempiensa uusiin suhteisiin pääsääntöisesti myönteisesti ja heitä tukien. Kuitenkin avioliittoon suhtauduttiin negatiivisesti, johtuen osittain perinnönjakoon liittyviin asioihin. Vaikka osa ikäihmisistä halusi säilyttää itsenäisyytensä parisuhteessa, kokivat ikäihmiset tässä tutkimuksessa kumppanin voimavarana eikä esteenä itsenäisyyden säilyttämiselle. Uuden kumppanin myötä sosiaalinen verkosto saattoi laajentua, matkustelu ja ravintoiloissa käyminen lisääntyä. Ikäihmiset eivät halua olla taakka lapsilleen ja kokevat uuden kumppanin olevan voimavara itsenäisessä elämässä. Se selittää osin myös sen, miksi lapset suhtautuvat pääsääntöisesti myönteisesti vanhempiensa uusiin kumppaneihin, koska se vapauttaa heidät vastuusta ja vähentää jokapäiväistä huolta vanhempien pärjäämisestä. Suhteesta vanhempiin tuli näin tasa-arvoisempia ja palkitsevimpia. Kuitenkin jos uusi kumppani on löytynyt pettämisen kautta, lapset saattavat suhtautua negatiivisesti vanhemman uuteen kumppaniin ja jopa katkaista välit kokonaan. On myös tutkimuksia, joissa on ositettu, että lapset suhtautuvat lähes poikkeuksetta kielteisesti vanhempiensa uusiin suhteisiin, tämä korostuu varsinkin konservatiivissa maissa.

 

Miten seksuaalisuus ja intiimi kanssakäyminen muuttuu ihmisen vanhetessa? Vai muuttuuko se? Seksuaalisuutta ja ikäihmisten seksiä on kuvattu vähän tieteellisissä tutkimuksissa. Varsinkin ikäihmisten oma ääni on jäänyt tutkimuksissa kuulematta. Vanhenevan ihmisen seksuaalisuus on pitkälti muodostunut koko elämän ajan ja on perusta myöhäisemmänkin elämän seksuaalisille kokemuksille ja siihen, miten ikäihmiset arvioivat näitä kokemuksia.

 

Ikäihmiset pitivät seksuaalista vetovoimaa tärkeänä myös vanhempana ja kokivat rakkauden tunteen tärkeäksi hyvässä seksissä. Uudessa suhteessa seksiä pidettiin usein parempana kuin aiemmassa suhteessa, koska siihen liittyi paljon enemmän koskettelua ja hyväilyä. Kun ikäihmisillä seksuaalisuus on vapautunut avioliitto- ja lisääntymis- vaateista, se on tuonut uusia ulottuvuuksia seksuaaliseen itsensä toteuttamiseen. Vaikka avioliittoa ei enää katsota välttämättömäksi seksuaalisille suhteille, kuitenkin rakkauden ideologia on säilynyt. Vanhetessaan on ominaista ajan paradoksi, jossa on paljon käytettävissä olevaa aikaa, mutta vähän aikaa jäljellä. Tämä on keskeistä myös intiimien suhteiden muodostumisessa myöhäisellä iällä. Vaikka kuoleman hetkeä ei voi tietää edelleenkään, on siitä kuitenkin tullut paljon ennustettavampi kuin ennen. Yhä useammat ikäihmiset voivat odottaa elävänsä suhteellisen hyvässä kunnossa pitemmälle vanhuuteen. Tämä on luonut mahdollisuuden suurelle osalle väestöä toteuttaa itseään ja saavuttaa tavoitteita elämässään myös seksuaalisuudessaan. Uuden intiimisuhteen perustamiselle ei ole enää ”parasta ennen” päivämäärää, vaan seksuaalisuutta voi toteuttaa niin kauan, kun terveys sen sallii. Myöhemmässä iässä harvemmat ikäihmiset ovat kiinnostuneita naimisiin menosta ja intiimiä suhteita ei välttämättä rakenneta enää avioliiton määrittelemien roolien ja velvoitteiden ympärille, tämä mahdollistaa joutavamman tavan elää yhdessä. Kuitenkin tulee huomioida, että kaikilla ikäihmisillä ei ole samanlaisia taloudellisia resursseja eikä tarvittavia keinoja keski- ja ylemmän luokan elämäntapaan. Jotkut ikääntyneet sinkut kertovat välttelevän sellaisia kumppaneita, jotka eivät pysty vastaamaan taloudellisesti heidän suunnitelmiinsa. Terveyden ikäihmiset kokevat vieläkin tärkeämmäksi ja useat ilmoittavatkin avoimesti välttelevän kumppaneita, joilla on terveysongelmia, koska pelkäävät joutuvansa hoitosuhteeseen omien hyvien viimeisten vuosien ajaksi. Nämä seikat voivat selittää sen, miksi suuri osa vanhemmista sinkuista ei ole kiinnostunut intiimeistä suhteista myöhemmässä elämässään.

 

Meidän oma elämänkokemuksemme sekä parisuhdekokemuksemme vaikuttavat suuresti päätöksiin uuden kumppanin hakemiselle myöhemmällä iällä. Kokemukset parisuhteista voivat olla huonoja, koska taustalla voi olla aikaisempia väkivaltaisia suhteita, sukupuolittuneita parisuhteita tai avioliiton hajoamisia avioeron tai leskeyden myötä. Joillekin ikäihmisille nämä kokemukset merkitsevät vaikeuksia sopeutua uuteen suhteeseen. Myös aikaisempi syvän rakkauden liitto voi estää uuden kumppanin löytämisessä. Ikäihminen ei usko enää löytävän uutta rakkautta, kun ensimmäinen puoliso on ollut elämänrakkaus. Solmittiin parisuhde missä iässä tahansa ja kun suhde on vakiintunut, nousee esiin uskollisuuskysymykset, entisten kumppaneiden osallisuus elämään, lasten ja lastenlasten kuuluminen elämään, taloudelliset kysymykset, asumismuoto ja riippuvuus toisesta. Monet vanhemmat sinkut ja LAT-suhteessa elävät eivät useinkaan halua asua avoliitossa, ja toisaalta monet avopuolisot eivät koskaan halua mennä naimisiin. Kuiteinkin suhteella on aina mahdollisuus syventyä iästä huolimatta, koska parisuhde on voimavaroja luova tekijä.