Digitaalinen oppimis- ja toimintaympäristö

Digitalisaatiolla on vaikutusta työelämään ja koko yhteiskunnan toimintaan sekä sen rakenteisiin. Hallitusohjelman yksi tavoite on, että Suomi tunnetaan digitalisaation edelläkävijänä, joka kehittää teknistä osaamista yli hallinto- ja toimialarajojen. Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut, että ihminen on tärkein digitalisaation kehittämisessä. Digitalisaatiolinjauksen lähtökohtana toimii valtionvarainministeriön määritelmä: 

”Digitalisaatio on sekä toimintatapojen uudistamista, sisäisten prosessien digitalisointia että palveluiden sähköistämistä. Kyse on isosta oivalluksesta, miten omaa toimintaa voidaan muuttaa jopa radikaalisti toisenlaiseksi tietotekniikan avulla. Käyttäjälähtöisyys on olennainen osa digitalisaatiota. Hallintoa on kehitettävä asiakkaan näkökulmasta, oli sitten kyse ulkoisesta tai sisäisestä asiakkaasta. Käyttäjälähtöiset digitaaliset julkiset palvelut ovat myös Suomen kilpailukyvyn edellytys.” (STM 2016.)

Digitalisaatio etenee huimaa vauhtia kaikilla elämänalueilla, myös koulutuksessa ja opetuksessa. Tieto- ja viestintäteknologiasta on tullut kansalaistaito, joka muiden taitojen tapaan on hallittava. Tämä asettaa koulutuksen ja opetuksen suuren haasteen eteen, mutta myös mahdollistaa opetussuunnitelman, pedagogiikan ja oppimisympäristön kehittämisen niin, että se monipuolistaa oppimisen tapoja sekä parantaa oppimisen motivaatiota ja osallisuutta. Pedagogiikan tulee kuitenkin ohjata koulutusta eikä toisinpäin. Teknologiaa tulee lisätä koulutuksessa pedagogisesti järkevällä tavalla, niin että digitalisaatio edistää oppimismahdollisuuksia ja oppimista. Opettajien innostunut asenne ja halu kehittää digitalisaatiota on lähtökohta digitalisaation kehitykseen koulutuksessa ja opetuksessa. Tämä vaatii laadukasta täydennyskoulutusta mm. verkko-oppimisympäristöjen pedagogisesta käytöstä, oppimiskokonaisuuksien luomisesta verkko-oppimisympäristöissä ja oppimismateriaalien sähköisestä käytöstä. Digitaaliset, sähköiset opettajan työvälineet ja oppimisympäristöt ovat tulleet jäädäkseen ja ovat olennainen osa opettajuutta. (OAJ 2016.) 

Hallituksen valtioneuvoston kärkihankkeen tavoitteena on digitaalisten materiaalien ja uusien oppimisympäristöjen käyttöönoton vauhdittaminen osaamisperusteisella täydennyskoulutuksella, joka on räätälöity jokaiselle suomalaiselle opettajalle omaan lähtötasoon sopivaksi. Toisessa kärkihankkeessa tavoitteena on uudistaa ammatillinen koulutus osaamisperustaiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi ja tehostaa sitä. Lisäksi tavoitteena on lisätä työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja sekä purkaa sääntelyä ja päällekkäisyyksiä. Kolmannen kärkihankkeen tavoitteena on kehittää korkeakoulujen digitaalisia oppimisympäristöjä, verkko-opetustarjontaa ja digitaalista koulutusyhteistyötä. Näiden tarkoituksena on sujuvoittaa opintoja ja nopeuttaa korkeakoulutukseen siirtymistä. (Hallituksen julkaisusarja 2016.)

Korkeakouluopetuksessa digitalisaatio on yksi suurimmista muutoksista opetuksessa. Digitalisaatio on enenemässä määrin ammattikorkeakouluopettajan arkea ja sen tulee vahvistumaan tulevaisuudessa. Aikaisemmin digitaalinen työskentely liittyi opetuksen suunnitteluun, valmisteluun, asioista tiedottamiseen ja materiaalien jakoon. Nykyisin opetus tapahtuu digitaalisuutta hyödyntäen joko lähiopetuksessa tai verkko-opetuksessa. Digitalisaatio on mahdollistanut yhteistyön laajenemisen ja verkostojen luomisen myös kansainvälisesti. Oppilaan ohjaus sekä vuorovaikutus ja yhteydenpito kollegoiden, yhteistyökumppaneiden ja asiantuntijoiden kanssa tapahtuu useimmiten verkossa. (Kullaslahti ym. 2015.)

Tieto- ja viestintäteknologian sekä sähköisten oppimateriaalien käyttö on yleistynyt nopeasti. Digitalisaation kehitys oppilaitoksessa ei synny tyhjiössä, vaan se seuraa yhteiskunnan muutoksia ja tapahtumia. Tämä vaikuttaa opettajan omaan kriittiseen ajatteluun sekä opetuksen sisällön valintaan. Digitalisaatio tänä päivänä on muutakin kuin ATK-luokkia ja tietokoneita. Tieto kulkee langattomasti oppilaiden repuissa ja taskuissa ja tämä vaatiikin opettajuuden päivittämistä vastaamaan tämän päivän käsitykseen oppimisesta ja opetussuunnitelman toteutuksesta. Opettajan teknologinen osaaminen on tärkeä osa laaja-alaista osaamista. Opettajan teknologisiin valmiuksiin kuuluu tiedot, taidot ja asenteet. Kun teknologia yhdistetään oppimiseen ja opetukseen, puhutaan yleensä käsitteestä mobiilioppiminen, joka yksinkertaisimmillaan tarkoittaa oppimista ja opetusta, joka tapahtuu mobiililaitteiden avulla. Mobiililaitteilla tarkoitetaan yleensä kannettavia, tietoliikenneverkkoon yhteydessä olevia laitteita, kuten älypuhelimia, kannettavia tietokoneita ja tablet-laitteita. Yksi mobiilioppimisen eduista on ajankohtaisen tiedon saatavuus internetin kautta. Oppikirjoissa oleva tieto voi vanhentua jo muutamassa vuodessa, mutta internetissä on lähes rajaton materiaalipankki, jota voidaan hyödyntää oppimisessa. Useat oppimisen sovellutukset mahdollistavat työskentelyn oman taitotasonsa mukaisesti ja erilaisten digitalisten työkalujen avulla voidaan opetusta mukauttaa yksilölliseen oppimistyyliin. Opettajilta vaaditaan teknologiamyönteistä asennetta, uskallusta ja uteliaisuutta kokeilla uutta ja halukkuutta oppia uutta. (Kuuskorpi & Sipilä 2016.)

Opettaja voi käyttää opetuksen apuna ja tukena erilaisia virtuaalisia oppimisympäristöjä kuten Moodle. Se toimii opintojaksojen kotisivuna, jonne lisätään esimerkiksi kurssin materiaalit, linkit, tehtävät ja vuorovaikutusta edistävät aktiviteetit, kuten keskustelualueet. Moodlesta löytyy erilaisia työvälineitä mm. ryhmien työskentelyn tueksi, opiskelun etenemisen seurantaan ja tenttitehtävien ja -harjoitusten toteuttamiseksi. (Timonen 2015.) Digitaalisten oppimisympäristöjen avulla voidaan parantaa koulutuksen saatavuutta ja tarjoaa joustavia opiskelumahdollisuuksia. Opiskelijoiden aikaisemmat kokemukset verkko-opiskelusta vaikuttavat suuresti opiskeluun verkossa. Vähän kokemusta ja taitoja omaavilla työskentely voi olla vaikeampaa ja he tarvitsevat tukea ja ohjausta enemmän. Verkko-opiskelu vaatii opiskelijalta digitaitojen lisäksi itseohjautuvuutta, oma-aloitteisuutta, itsenäistä työskentelyä ja vahvaa motivaatiota. Digitaalisia oppimisympäristöjä suunniteltaessa tulisikin opiskelijat ottaa huomioon aktiivisina toimijoina sekä oppimisen asiantuntijoina ja kehittämään verkko-oppimista opiskelijalähtöisesti. (Lumme & Puhakka 2021.)

Suurin osa opiskelijoista ja opettajista käyttää nettiä tiedonhakuun. Tiedonhaun digitaalisuus onkin helppoa, nopeaa ja kustannustehokasta. Tämä tuo myös toisaalta haasteita, kun tietoa ja tiedonlähteitä on paljon. Tietoa haettaessa tulee huomioida, että opetuksessa käytettävä tieto on tutkittua ja se on ajantasaista. Opettajien tuleekin ohjata opiskelijoita tiedonhaussa ja hallinnassa, puhutaan medialukutaidosta. Netissä on erilaisia hakukoneita kuten Google Scholaria, joiden avulla voi löytää tietoa kohdennetusti. Oppilaitoksilla voi olla myös käyttöoikeuksia maksullisiin aineistoihin ja näihin yleensä pääse käsiksi vain oppilaitoksen verkossa kirjautumalla. Netistä löytyy myös kaikille avoimia verkkokursseja kuten MOOC, joiden sisältöön kannattaa tutustua. Oppimateriaalina voi hyödyntää myös netin video- ja kuvamateriaalia, niissä tulee kuitenkin muistaa, että oppilaitoksella on käyttöoikeudet niihin. Suomalaisista 83 prosentilla oli vuonna 2019 käytössään älypuhelin, joita kuljetamme lähes koko ajan mukana. Tiedottaminen, tiedon hankinta, materiaali ja myös oppiminen seuraa mukana siis koko ajan. Kännykän hyödyntäminen opetuksessa tuokin uusia mahdollisuuksia ja monipuolistaa opetusta. (Timonen 2015.)

Virtuaaliset neuvottelut ja kokoukset ovat tätä päivää. Yritykset voivat käydä neuvotteluja toiselle puolen maapalloa ja järjestää virtuaalisia esittelyitä tuotteistaan. Yritykset ja julkiset liikelaitokset käyttävät monia erilaisia sovelluksia yhteydenotossa kuten Googlemeets ja Zoom. Myös opettajat joutuvat käyttämään näitä sovelluksia työssään, ollessaan yhteydessä kollegoihin, oppilaisiin ja yhteistyökumppaneihin. Myös pikaviestisovellutuksissa kuten Whatsappissa ja Facebookin Messengerissä voit soittaa ilmaisia ryhmä- ja videopuheluja ja erilaissa ryhmissä voi tekstailla, lähettää kuvia ja linkkejä toisille. Ryhmätehtäviä tehtäessä Googlen pilvipalvelu Drivessä on sovellus, jossa oikeuden omaavat voivat muokata tekstitiedostoa. Tiedostoa voi muokata yhtä aikaa ja se päivittyy reaaliaikaisesti. (Solla 2020)

Tänä päivänä monessa julkisessa liikelaitoksessa ja yrityksessä lomakkeita voi täyttää sähköisesti ja lähettää netin kautta. Myös opettajat voivat hyödyntää sähköisiä lomakkeita, kyselyjä ja ilmoittautumisia erilaisten sovellusten avulla. Esimerkkinä näistä Google Forms, Visma Sign ja Microsoft Forms.  Lomakkeiden tulisi olla selkeitä, ymmärrettäviä ja teknisesti hyvin saavutettavia. 

Digitalisaatio voi lisätä mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja toimintaan. Lisäksi digitalisaatio helpottaa yhteydenpitoa muihin ihmisiin, tiedon saantia, asiointia eri toimipaikoissa sekä mahdollistaa osallistumisen tapahtumiin virtuaalisesti. Tulee kuitenkin muistaa, että kaikilla ei ole mahdollisuutta, halua tai kykyä käyttää digilaitteita ja näin jäävät monen palvelun ulkopuolelle. Käyttäjän terveys, ikä, kielitaito ja talous voivat vaikuttaa digisyrjäytymiseen. Digitalisaatiota kehitettäessä tulee ottaa huomioon ihmisten erilaisuus ja heidän moninaiset tarpeensa, jotta digitalisaatio ei lisäisi syrjäytymistä ja eriarvoistumista.

LÄHTEET:

Hallituksen julkaisusarja. 2016. Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden ja reformien toimeenpanemiseksi 2015–2019. https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/321857/Toimintasuunnitelma+strategisen+hallitusohjelman+k%C3%A4rkihankkeiden+ja+reformien+toimeenpanemiseksi+2015%E2%80%932019%2C+p%C3%A4ivitys+2016/305dcb6c-c9f8-4aca-bbbb-1018cd7a1fd8 [viitattu 28.11.2021]

Kullaslahti J., Karento H. & Töytäri A. 2015. Opettajien digipedagoginen osaaminen FUAS-liittouman ammattikorkeakouluissa. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/103253/fuas_opetajien_digipedagoginen_osaaminen_2015_ekirja.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [viitattu 28.11.2021]

Kuuskorpi m 6 Sipilä K.(toim.), 2016. Opetuksen digitalisaatio, uudet oppimisympäristöt ja uusi pedagogiikka. https://digi-ope.com/tablet/wp-content/uploads/2017/02/Opetuksendigitalisaatio_netti2016.pdf. [viitattu 28.11.2021]

Lumme R. & Puhakka H. 2021. Verkko-oppimisen vakiintuminen uudeksi normaaliksi terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa. Hiiltä ja timanttia. Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla. Metropolia. https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2021/05/17/verkko-oppimisen-vakiintuminen-uudeksi-normaaliksi-terveysalan-ammattikorkeakoulutuksessa/. [viitattu 28.11.2021]

OAJ. 2016. Askelmerkit digiloikkaan. OAJ:n julkaisusarja 3:2016. file:///C:/Users/OMISTAJA/Downloads/askelmerkitdigiloikkaan.pdf. [viitattu 28.11.2021]

Solla P. 2020. Digitreenit. Etäpalaverit. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/20/digitreenit-tyokaluja-erilaisten-etapalaverien-pitoon-verkossa. [viitattu 28.11.2021]

STM. 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75526/JUL2016-5-hallinnonalan-ditalisaation-linjaukset-2025.pdf. [viitattu 28.11.2021]

Timonen P. & Toivanen P. (toim.) 2015. Opetusteknologiaopas .Välineitä interaktiivisen teknologian hyödyntämiseen ammattikorkeakouluopetuksessa. HUMAK, Helsinki. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2015/10/Opetusteknologiaopas.pdf. [viitattu 28.11.2021]