Työelämäyhteistyö

        

Työelämälähtöisen pedagogiikan tulee olla joustavaa, ajantasaista, työelämän muutoksiin reagoivaa sekä työelämän kanssa yhdessä toteutettavaa näyttöön perustuvaa tietotaitoa. Työelämälähtöisessä oppimisessa oppimisympäristö ja oppimistehtävät nähdään sijoittuvan todelliseen työelämään erilaisina projekteina, harjoitteluina ja koulutuksina. Työelämälähtöinen opetus lisää ammattiin valmistuneiden ja oppilaitoksen välistä yhteyttä myös työelämään siirtymisen jälkeen. (Saranki-Rantakokko 2021.) Työelämälähtöisessä opetuksessa opetetaan mitä arvoja työelämä tarvitsee. Ammattikorkeakoulujen tulee luoda omaa identiteettiään ja kehittää toimintaansa yhteistyössä työelämän toimijoiden ja organisaatioiden kanssa. (Korkala 2021.) 

Työelämälähtöinen opetus ja ohjaus lisää opiskelijoiden motivaatiota ja innostusta oppimiseen. Opetuksen lähtökohtana tulee olla opiskelijoiden yksilöllisyyden ja erilaisuuden kunnioittaminen sekä vahvuuksien näkeminen ammatti-identiteetin kasvussa. Opiskelijan ohjauksen tulee olla yksilöllistä ja opiskelijalähtöistä. Opiskelijan oppimisen edellytyksiä on laadukas opetus ja yhteistoiminnallisuus työelämän kanssa sekä toiminnan tulosten arviointi ja palaute ovat tärkeitä työelämälähtöisessä oppimisessa ja sen kehittämisessä. (Nuuttila 2019.) Hyvin usein työelämälähtöisyys on opiskelijan ensi kosketus työelämään ja sen haasteisiin. Oman urapolun hahmottuminen auttaa toteuttamaan opintoja henkilökohtaisemmin, lisää opiskelumotivaatiota ja auttaa opiskelijaa integroitumaan helpommin työelämään. Oppiminen työpaikoilla auttaa pääsemään hiljaisen tiedon lähteille ja auttaa osaamisidentiteetin kasvussa sekä kehittymään oman alan asiatuntijaksi. (Korkala 2021.)

Työelämälähtöisessä opetuksessa ja ohjauksessa opettajalta vaaditaan aitoa innostusta, rohkeutta ja vuorovaikutustaitoja sekä jatkuvaa itsensä ja ammattitaitonsa kehittämistä. Opettajan tulee kyetä toimimaan moniammatillisessa työryhmässä, tuoden tiimiin omia näkemyksiään toimintaympäristöistä, oppimisprosessista, osaamisen kehittymisestä. (Heinilä ym. 2012.)

Ammatillisessa korkeakoulutuksessa olisi osuvampaa puhua opetuksen työelämälähtöisyyden sijaan työelämäläheisyydestä, koska oppiminen tapahtuu koulutuksen ja työelämän rajapinnoilla. Käsitteenä työelämäläheisyys on moniulotteisempi ja korostaa sitä, että opetus ei voi olla vain työelämän tarpeista lähtevää. (Salonen 2008.) Työelämäläheisellä pedagogiikalla tarkoitetaan yhteistyötä ja sen muotoja työelämän ja koulutuksen välillä, tarkoituksena kehittää ja uudistaa työelämää ja koulutusta. Se on oppilaitoksen ja työelämän välistä dialogia, jonka tarkoituksena on osaamisen, tiedon ja taidon vaihtaminen. Työelämäläheisyys voisi näkyä mm. yritykselle tehtävissä opinnäytetöissä, työn opinnollistamisena, yrityskilpailuina ja tavoitteellisena harjoitteluna. (Koponen & Heikkinen 2018.) Oppimisympäristön tulisi olla sellainen, joka mahdollistaa ammatin ja työmaailman kohtaamisen ja ymmärtämisen jo opiskelun aikana. Opiskelijan tulee mieltää työelämäläheisyys osaksi omaa henkilökohtaista oppimista ja osaamista. Työelämäläheinen tutkimus- ja kehitystyö tulisi olla tiiviisti osana opetusta. (Kangastie 2018.) Työelämäläheisen pedagogiikan tavoitteena on teorian ja käytännön toisiinsa kytkeminen, itsesäätelytaitojen ja kriittisen ajattelun kehittäminen sekä yleisten ja alakohtaisten tietojen ja taitojen integrointi. Opiskelijoiden työelämään tutustumiset ja harjoittelut on hyvä keino opettajille lisätä kontakteja työelämän yrityksiin ja lisätä opettajien työelämä ammattitaitoa. Toisaalta työpaikat voivat hyödyntää opettajan osaamista erilaisissa kehittämishankkeissa ja henkilöstökoulutuksissa. Opettajien omat työssä oppimisen jaksot ovat avain asemassa, kun opetussuunnitelma kehitetään ja että saadaan opetus pysymään ajan tasalla. (Salonen 2008.)

Laadukkaan ja onnistuneen työharjoittelun toteutuminen perustuu tiiviiseen yhteistyöhön opiskelijoiden, oppilaitoksen ja harjoitteluorganisaation välillä. Ohjaussuhteen tulee perustua avoimuteen ja luottamukseen, jotta opiskelijan on mahdollista reflektoida kokemuksiaan, osaamistaan, sekä omaa ammatillista kehittymistään. (Lukkari & Marjamäki-Kekki 2012.) Työharjoittelun tavoitteet tulee opetussuunnitelmasta, mutta sen lisäksi voi olla työpaikkakohtaisia tavoitteita, jotka asettaa työpaikan edustaja. Kaikkien osapuolien tulee olla tietoisia ja hyväksyä työssäoppimisen tavoitteet. Työpaikalla harjoituksesta vastaa ohjaaja, joka opastaa opiskelijan työtehtäviin, perehdyttää työpaikan kulttuuriin ja sääntöihin sekä ohjeistaa toimimaan työsuojelu- ja työturvallisuusohjeiden mukaisesti. Työpaikkaohjaaja on oman alansa asiantuntija, joka tuntee toimialansa ja yrityksensä. Ohjaaja arvioi opiskelijan edistymistä ja ammatillista kehittymistä ja antaa niistä asiallista ja kannustavaa palautetta läpi harjoittelun. Ohjaaja osallistuu myös loppuarviointiin yhdessä opiskelijan ja opettajan kanssa. Työpaikalla ohjauksessa tulee ottaa huomioon opiskelijan lähtötaso ja oppimiskyky, jotta ohjaus olisi yksilöllistä. Opettajalla on kokonaisvastuu opiskelijan oppimisen ohjauksessa. Tästä syystä opettajalla tulee olla riittävästi tietoa työelämän tarpeista ja käytännöstä. Opettajan tulee huolehtia, että hänen opetustaitonsa ja substanssiosaaminen ovat ajan tasalla. Opettajilla tulisi olla riittävästi resursseja ohjaustehtävässään ja hänelle tulisi mahdollistaa täydennyskoulutukseen pääseminen säännöllisesti. Työpaikkaohjaajan ja opettajan yhteiset ja keskeiset tehtävät on opiskelijan oppimisen ohjaaminen, tukeminen ja kannustaminen, niin että se auttaisi opiskelijaa kehittymään itseohjautuvaksi. Yhteistyön tavoitteena on edistää työssä oppimisen toteutumista sekä parantaa koulutuksen laatua. (Laitila ym. 2006.)

Ammattikorkeakoulutuksessa opinnollistamisen tavoitteena on koulutuksen ja työn sujuva yhdistäminen. Oppimiseen kuuluu taitojen hallitseminen, soveltaminen ja luova käyttäminen ammattialalla. Tiedollisella puolella siihen kuuluu teorioiden, keskeisten käsitteiden, menetelmien ja periaatteiden kriittinen ymmärtäminen ja arviointi. Opinnollistamista voi lähestyä kolmesta suunnasta.
1. Opiskelijalähtöisyys, jossa opiskelija tekee sellaisia työtehtäviä, jotka selkeästi liittyvät hänen omaan koulutukseen ja oppisisältöön.
2. Työelämälähtöisyys, opiskelija ei ole tutkintoa suorittamassa vaan avoimessa korkeakoulussa opintoja suorittava työelämässä oleva opiskelija ja voi siellä opinto pisteyttää oppimistaan ja osaamistaan.
3. Projektitoimintalähtöisyydessä opiskelija tekee ammattikorkeakoululle, työpaikalle tai jollekin yhteistyökumppanille projektin, joka sisältää sovitut tiedot ja taidot ja ne arvioidaan ja opinto pisteytetään.

Periaatteena opinnollistamisessa on, että opiskelija perehtyy oppijaksojen tavoitteisiin ja sisältöihin ja miettii niiden suhdetta työtehtävien tavoitteisiin. Vastuuopettajan kanssa yhdessä tehdään suunnitelma oppimisesta ja näyttöaineistosta. Opinnolistamisesta tehdään sopimus opettajan, oppilaan ja työnantajan kesken. Oppimisjakson lopuksi opiskelija antaa näytön osaamisestaan ja saa arvioinnin ja saavutetut opintopisteet. (KAMK 2021.) Vanhanen-Nuutinen (2017) kuvaa seuraavassa opinnollistamisen vaiheet:           

Omalla alallani eli suun terveydenhoidon alalla yksi esimerkki opinnollistamisesta voisi olla esimerkiksi hammashoitaja, joka on työpaikka koulutettuna hammashoitajana toiminut vuosia ja päättää hakea suuhygienisti koulutukseen. Hänen näyttönsä hammashoitajana toimimisessa voitaisiin huomioida koulutuksessa ja opintopisteyttää.

LÄHTEET:

Heinilä H., Nuutila L., Rautiainen S. & Mertala J. 2012. Kohtaaminen keskiössä. Näkökulmia ohjaukseen ammattikorkeakoulussa. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu. Puheenvuoroja 3/2012. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/97104/kohtaaminenkeskiossa.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [viitattu 20.11.2021]

KAMK. 2021. Opinnollistaminen. https://www.kamk.fi/fi/Opiskelijalle/Opiskelu-KAMKissa/Opinnollistaminen. [viitattu 23.11.2021]

Kangastie H. 2018. Työelämäläheinen oppimisen tila – oppimista koulutuksen ja työelämän rajat ylittävässä toiminnassa. Lumen 1/2018 TEEMA-ARTIKKELI. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=6b0b2e07-25d7-4763-9c92-bc638a4e99ac. [viitattu 23.1.2021]

Koponen J. & Heikkinen E. 2018. Kokemuksia ja havaintoja työelämäläheisyydestä korkeakouluissa. PEDA- forum päivät Turussa 15-16.8.2018. https://docplayer.fi/111854208-Kokemuksia-ja-havaintoja-tyoelamalaheisyydesta-korkeakouluissa.html. [viitattu 23.11.2021]Peda Forum-päivät Turussa 15.-16.8.2018

Korkala H. 2021. Työelämä- ja verkosto-osaaminen sekä yrittäjyyskasvatus. Yrittäjyyskasvatuksen webinaari. Luennot Moodle-alustalla. [viitattu 20.11.2021]

Laitila M., Pajula M-L., Puupponen P. & Vainio A. 2006. Kokemuksia ja teoriaa työssäoppimisesta. Tampereen ammattikorkeakoulu. Opettajankoulutuksen kehittämishanke. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/8311/TMP.objres.700.pdf?sequence=2&isAllowed=y. [viitattu 23.1.2021]

Lukkari L. & Marjamäki-Kekki M. 2012. Valmentajaopettajuus. Harjoittelun ohjausta kehittämässä sosiaali- ja terveysalalla. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. https://www.metropolia.fi/sites/default/files/publication/2019-11/AATOS_9_2012_Lukkari_Marjamaki_Kekki.pdf. [viitattu 23.11.2021]

Nuuttila L. 2019. Ohjaan ja valmennan työelämälähtöisesti. Ohjaan ja valmennan työelämälähtöisesti.pdf (hubspot.net). [viitattu 20.11.2021] 

Salonen P. 2008. Työelämäläheinen oppiminen on ammattikorkeakoulujen vahvuus. Tiedepolitiikka 1/08. https://elektra-helsinki-fi.ezp.oamk.fi:2047/se/t/0782-0674/33/1/tyoelama.pdf. [viitattu 23.1.2021]

Saranki-Rantakokko S. 2021. Työelämälähtöiset oppimisen joustavat toteutukset opettajien ideoimana. Blogit. SAVONIA. 

Vanhanen- Nuutinen L. 2017. Työn opinnollistaminen ammattikorkeakoulussa. työn opinnollistamista verkkoyhteistyönä. https://okm.fi/documents/1410845/5554689/Alustus+2.+11.2017+LVN.pdf/219c1f29-cadf-4ad4-9ca1-f992d165be29/Alustus+2.+11.2017+LVN.pdf. [viitattu 23.11.2021]