Arvioinnin tehtävät oppimisprosessissa

 

Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tavoitteena on, että tutkinnon suorittaneella on:
1) laaja-alaiset käytännölliset perustiedot ja -taidot sekä teoreettiset perusteet toimia työelämässä oman alansa asiantuntijatehtävissä
2) valmiudet seurata ja edistää oman ammattialansa kehittymistä
3) edellytykset oman ammattitaidon kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen
4) riittävä viestintä- ja kielitaito oman alansa tehtäviin sekä kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014.)

Arvioinnilla tarkoitetaan asetettujen tavoitteiden ja saavutusten tuloksien välistä vertailua. Osaamisen arviointi perustuu opintojakson kuvaamisessa esitettyihin osaamistavoitteisiin ja arviointikriteereihin. Arviointimenetelmien tavoitteena on tukea tavoitteellista osaamisen kehittymistä. Oppimisen arvioinnilla tarkoitetaan oppimisprosessin tukemista ja siinä edistymisen näkyväksi tekemistä. Arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua ja kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Arvioinnin tulee olla monipuolista, opiskelijan oppimisen ja työskentelyn arviointia, jossa oppimisella on suuri painoarvo. Arvioinnin tulee perustua opetussuunnitelmassa määriteltyihin tavoitteisiin ja olla yhdenvertaista, oikeudenmukaista ja luotettavaa. (ePerusteet 2014.)

Arvioinnilla pyritään ohjaamaan, kannustamaan ja kehittämään opiskelijan valmiuksia arvioida myös itse osaamistaan. Arvioinnin tulee olla linjassa työelämän vaatimusten kanssa. (AMOK 2013.) Opetuksen arvioinnin suunnittelu on yksi tärkeä osa opintojakson suunnittelussa. Lähtökohtana on opintojakson rakenteen ja osaamistavoitteiden määrittely. Arvioinnin tehtävänä on tukea opiskelua ja selvittää tavoitteiden saavuttamisen taso. Opintojaksoa suunniteltaessa on hyvä määrittää tavoitteet, menetelmät ja toiminta miten niihin päästään ja arviointi tavoitteiden saavuttamisesta. (Hohenthal 2016.) Arviointi parhaimmillaan tehostaa oppimista, opiskelumotivaatiota sekä vahvistaa minäkuvaa ja tunnetta elämänhallinnasta. Arviointi on myös koulutuksen tuloksellisuuden mittari, jonka avulla voidaan kehittää opettamista, ohjaamista ja koko koulutusta. (Valkonen 2003.)

Arviointi on inhimillistä ja tulkinnallista toimintaa, joka perustuu kriteereihin. Arviointi on vastuullista vallankäyttöä, jota ohjaa mm. arvot, arvostukset, normit ja sopimukset. Tarkoituksena on saada tietoa asioiden tilasta, kannustaa, parantaa, tehostaa sekä kehittää opettamista, oppimista ja osaamista. Arviointi on myös johtamisen väline, arvioinnista saatavalla tiedolla voidaan kehittää ja suunnitella koulutusta. (Lehtelä & Erkkilä 2021.) Vaikka arvioinnilla pyritään erottelemaan eritasoisia suorituksia, sen ei koskaan saa alistaa, osoittaa virheitä, lisästä osaamattomuutta tai vieraannuttaa oppimisesta tai heikentää opiskelumotivaatiota. (Valkonen 2003.)

Arvioinnissa ei koskaan verrata osaamista toisten opiskelijoiden osaamiseen, vaan arviointi tehdään aina suhteessa olemassa oleviin arviointikriteereihin. Opettajan tulee heti opetuksen alussa ja usein opetuksen edetessä varmistaa, että opiskelijat ymmärtävät oppimistavoitteet ja arviointikriteerit. Opiskelijoiden on hyvä itse pohtia tavoitteita ja arviointikriteereitä esimerkiksi pienryhmissä. Kaikessa arvioinnissa palautteella on tärkeä merkitys, sen täytyy perustua arviointikriteereihin ja sen tarkoituksena on ohjata opiskelijaa itsearviointiin. Itsearvioinnissa opiskelijan täytyy tiedostaa mitä hän osaa ja mitä vielä pitää oppia, jotta osaamistavoitteet saavutettaisiin. Itse- ja vertaisarviointi edistää opiskelijan oppimista ja tukee elinikäistä taitojen ja oppimisen kehittymistä. Vertaisarviointi monipuolistaa ja täydentää opettajan antamaa palautetta ja vähentää oppilaan psyykkistä kuormitusta sekä edistää yhteisöllisyyttä. Palautetta antaessa opettaja ei anna valmiita vastauksia, vaan esittää kysymyksiä, jotka edistävät opiskelijan oppimista. Palautteen antaminen on yksi oleellisimpia opettamiseen liittyviä tehtäviä. Opettajan tulee osata ohjata opiskelijan oppimista ja olla oppisisällön asiantuntija ja antaa asiallista ja vaikuttavaa palautetta oppimisesta ja osaamisesta. Palautteen tulee olla aina sisällöllistä, josta opiskelija ymmärtää missä hän on onnistunut ja missä asiassa on vielä paranneltavaa. Opettajan antama kannustus, tuki ja välittäminen auttaa opiskelijaa kehittämään osaamistaan kohti työelämän edellyttämää ammattitaitoa. (AMOK 2013.)

                                                  Kuva: Esimerkkejä hyvästä arvioinnista (Marttila-Tornio 2020)

                                                                      

Monipuoliset arviointimenetelmät mahdollistavat sen, että erilaiset opiskelijat ja oppijat voivat näyttää osaamistaan. Monipuoliset arviointivaihtoehdot lisäävät tasa-arvoisuutta ja edistävät kokonaisvaltaista ymmärtämistä ja ajattelua. Arvioinnin tulisi perustua opettajien ja opiskelijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus arviointitilanteessa ja tietoisuus arviointikriteereistä lisää opiskelijoiden motivaatiota ja osallisuutta sekä keventää opettaja-oppilas valtasuhdetta. (Atjonen 2015.) Arviointi voidaan jaotella tavoitteen tai tehtävän perusteella. Diagnostinen, formatiivinen ja summatiivinen ovat yleisesti käytettyjä termejä, joilla kuvataan arvioinnin tavoitteita. (Virtanen ym. 2015.)

Diagnostista arviointia käytetään, kun tavoitteena on saada ymmärrys opiskelijoiden tiedollisesta ja taidollisesta lähtötasosta suhteessa tavoitteisiin. Tämä tieto auttaa opettajaa opetuksen suunnittelussa sekä auttaa opiskelijoita palauttamaan mieleen, jos osaamansa asiat käsiteltävästä aiheesta. Diagnostinen ja formatiivinen arviointi kohdistuvat oppimisprosessiin, kun taas summatiivinen arviointi kohdistuu oppimistuloksiin, millä tarkoitetaan oppimistuloksen arvioimista suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. (TLC 2021.) Esimerkkejä diagnostisista arvioinneista ovat mm. Moodle tentit, luennoilla esitetyt tiedon aktivointi kysymykset (Flinga, Padlet yms.) tai erilaiset ennakkotehtävät, ajatus- ja käsitekartat. (Asikainen 2021.)

Formatiivinen arviointi on oppimisprosessin arviointia, jonka tehtävänä on tukea, motivoida ja edistää oppimista ja antaa siitä palautetta sekä auttaa opettajaa ohjaamaan opetusta oikeaan suuntaan. Tämä vuorovaikutuksellinen arviointi edistää ja motivoi laadullista, kuvailevaa palautetta. Tarkoituksena tukea opiskelijaa asettamaan itselleen tavoitteita ja käyttämään onnistumista parantavia oppimisstrategioita. Oppimisprosessin aikana opettajan tekemää formatiivista arviointia voidaan lisäksi tukea itsearvioinnin sekä vertaisarvioinnin keinoin. Arviointi palautteen tulisi ennen kaikkea kohdistua oppimaan oppimisen taitojen kehittymiseen. Arvioinnin ja palautteen tulisi keskittyä itsesäätelyn- ja prosessin tasoon. Kuva ja teksti: Älliä.fi.

Formatiivisessa arvioinnissa lähtökohtana on kysymys: miten tahtoisit osoittaa osaamistasi? Kun käytetään monipuolisia arviointimenetelmiä, opettajalla on kattava näkemys oppilaan osaamisesta ja perusteet oikeudenmukaiselle arvioinnille. Esimerkkejä formatiivisesta arvioinnista ovat mm. portfoliot, projektityöt, oppimispäiväkirjat, tiedon tuottaminen esim. valokuvien ja videoiden avulla, miellekartat, esitykset, raportit, esseet, kotitehtävät, harjoitustyöt jne. Myös formatiiviset opetuskeskustelut, palautteen anto kommentteina, ei pisteinä tai numeroina sekä itse- vertaisarvioinnin käyttö on formatiivista arviointia. (Lindblom-Ylänne 2009.)

Summatiivinen arviointi on määrällistä, kokoavaa ja luokittelevaa arviointia ja se yleensä annetaan opintojakson tai opintokokonaisuuden päätteeksi. Yleensä arviointi ilmaistaan numeroarvosanalla, koska näin pystytään osoittamaan, saavuttaako opiskelija ennalta määritellyn osaamistason. Summatiivisessa arvioinnissa tulee huolehtia, että opiskelijat ovat koko ajan tietoisia työskentelynsä etenemisestä ja oppimisen tasosta suhteessa tavoitteisiin. Tentti opintojakson päätteeksi on yleisin summatiivisen arvioinnin tavoista. Summatiivisella arvioinnilla on kyllä paikkansa opiskelijoiden oppimisprosessin ohjaamisessa ja oppimisen näkyväksi tekemisessä, mutta aina on kuitenkin hyvä pohtia, tukeeko summatiivinen arviointi yksinään oppimista ja opettamista. (TLC 2021.)

Summatiivisen arvioinnin menetelmiä ovat mm. lähtötason arviointi erilaisilla testeillä, havainnot ja niiden dokumentointi sekä reflektointi, kokeet, testit, portfoliot, arviointikansiot, kirjoitelmat ja referaatit jne. Monenlaiset tehtävät sopivat summatiiviseen arviointiin kuten projektit, videot, suulliset kokeet ja ajatuskartat. Myös summatiiviseen arviointiin voi kuulua itse- ja vertaisarviointi. Myös summatiivista arviointi voi edistää oppimista ja sen laatua, kun opiskelijat otetaan aktiivisesti mukaan arviointiprosessiin. Arvioimalla toisten opiskelijoiden suorituksia perehtyy samalla tiedon laadun kriteereihin ja oppii vertaisiltaan, sekä samalla harjaantuu palauteen antamisessa ja vastaanottamisessa. Vertaisarviointi antaa valmiuksia elinikäiselle oppimiselle. (Virtanen ym. 2015.)


Integroivan arvioinnin tehtävänä on kehittää opiskelijaa oppimaan oppimisen taitoja ja lisätä hänen osallisuuttansa osana arviointia. Integroivan arvioinnin tavoitteena on vaikuttaa opiskelijoihin tulevaisuuden oppijana, jossa keskiössä on elinikäisen oppimisen taidot ja itseohjautuvuus. (Virtanen ym. 2015.) Keskeisinä arviointimenetelminä ovat itse- ja vertaisarvioinnit, jossa opettaja tuottaa palautetta ja oppilas arvioi aktiivisesti omaa ja verrokkien suoritusta ja saamansa palautetta. Integroivan arvioinnin avulla voidaan tukea oppimista ja kasvattaa oppijoita kohti tulevaisuuden yhteiskunnan haasteita. Integroivaa arviointia tehdään koko koulutuksen ajan. (Norppa 2019.)



Kuva: Arviointi eri oppimiskäsityksissä (alkuperäinen Atjonen.P), kuva kopioitu  (Ouakrim-Soivio 2018)

Empiristinen ja behavioristinen oppimiskäsityksen lähtökohtana on tiedon staattisuus ja oppimisen näkyminen käyttäytymisessä. Yksilöiden erot ja kyvyt mitataan ja arvioidaan testein. Oppilaiden suoritusten mittaamisessa numeroarvostelun asema on korostunut. Arviointi kohdistuu siihen, kuinka hyvin ja täsmällisesti opiskelija pystyy toistamaan opettajan tarjoaman tiedon. Arviointi kohdistuu tietojen ja taitojen arviointiin, eikä esimerkiksi työskentelyyn. Oppimistulosta arvioidaan vertaamalla lopputuotosta lähtötilanteeseen. (Ouakrim-Soivio 2016.)

Konstruktivistisessa oppimiskäsityksessä oppiminen on yksilöllistä ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuvaa. Kaiken keskiössä on itse oppimisprosessi eikä vain lopputulos. Arvioinnin lähtökohtana on oppijan omien kokemusten ja toiminnan arviointi niin, että kiinnitetään huomiota siihen, miten opitaan. Arvioinnissa kiinnittyy huomio oppijan ongelmaratkaisutaitoihin sekä kykyyn ymmärtää oppimiaan tietoja ja taitoja. (Ouakrim-Soivio 2016.)

Kontekstuaalinen oppimiskäsityksen mukaan toimintaympäristön muutokset ja haasteet edellyttävät uudenlaista oppimista, jossa myös arvioinnin lähtökohta muuttuu muistavasta ja toistavasta kohti uutta ja kehittävää ja soveltavaa oppimista ja niiden arviointia. Arvioinnissa korostetaan oppijan omaa reflektointia ja itsearviointia. (Ouakrim-Soivio 2016.)

Oppijalähtöisessä oppimiskäsityksessä korostuu aktiivinen ja kriittinen ajattelu sekä tiedonhankinta- ja soveltamistaidot. Arvioinnissa korostuu yksilön persoonallinen kasvu ja kehitys sekä itsearviointitaitojen kehittäminen, sekä oppijan kykyä rakentaa tietoja ja taitoja todellisesta elämästä, autenttisista tilanteista tai oppijan ympäristöstä käsin. (Ouakrim-Soivio 2016.)

Kognitiivisen oppimiskäsityksen mukaan tehtävät mukautetaan opiskelijan kokemuksiin ja elämän historiaan. Tietämysrakenteiden luominen ja hyödyntäminen on motiivi sinänsä. Painopiste tiedon prosessoinnissa ja omaksumisessa. Oppiminen on sosiaalista ja opiskelija on havaitseva ja omaa toimintaansa ohjaava. Opetuksessa pyritään laajoihin opintokokonaisuuksiin, jossa opettaja avustaa opiskelijaa ja ohjaa häntä oppimaan, etsimään ja löytämään tietoa. Materiaalit ja opinto-ohjelmat on laadittu kognitiivisten perustaitojen kehittämiseksi, esim. luokittelu, säilyttäminen, kuvittelu ja ongelmanratkaisu. Arviointi kohdistuu tietämyksen muutoksiin ja niihin liittyviin prosesseihin. Luokan rakenne mahdollistaa ja suosii itseohjautuvuutta, jossa keskusteleminen, katseleminen ja kyseleminen on keskiössä. (Lapinmäki ym. 2006.)

Arvioinnin tulee olla oikeudenmukaista, tasapuolista, validia ja reliaabelia ja ne tulee huomioida kaikessa arvioinnissa: niin diagnostisessa, formatiivisessa ja summatiivisessa arvioinnissa. Arvioinnin reliaabelius tarkoittaa sitä, miten johdonmukaisesti ja tarkasti eri opettajat arvioivat samaa asiaa ja miten yhdenmukaisia opettajien arvioinnit ovat keskenään ja vapaana sattumanvaraisuudesta tai muista ulkoisista tekijöistä. Esimerkiksi opettajan stressi tai fyysinen kunto ei saa vaikuttaa arvioinnin lopputulokseen. Validius tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että arvioidaan sitä, mitä on pitänytkin arvioida ja arvosanojen tulisi kertoa luotettavasti osaamisen laatua, laajuutta ja tasoa. Arvioinnin tulee vastata opetussuunnitelmaa ja siinä nostettuja tavoitteita. Mikäli arviointi ei vastaa opetussuunnitelmaa ja sen tavoitteita tai ei perustu valtakunnallisiin kriteereihin, oppilaat joutuvat jo opetustilanteessa eriarvoiseen asemaan, tällöin puuttuu opetussuunnitelmallinen validius. Arviointi on validia, kun se täyttää arvioinnille asetetut tavoitteet, kannustaa ja ohjaa oppilasta oppimisprosessissa, tämä edellyttääkin opettajalta monipuolisia arviointitapoja. Arviointikriteerien tulee olla läpinäkyviä ja avoimia, jotta opiskelijat tietävät, millä perusteilla heitä tullaan arvioimaan. Opiskelijoille tulee myös kertoa mikä milloinkin on arvioinnin tavoite ja tehtävä. (Virtanen ym. 2015.) Arviointi ei voi olla pelkkä arvosana tai arvostelu, vaan arviointiin liittyy aina palaute oppimisen edistymisestä ja sen tavoitteena on parempi oppiminen. Arvioinnin ja palautteen tarkoituksena on parantaa metakognitiivisia- ja reflektiotaitoja ja uskoa siihen, että minä kykenen tai minä pystyn. (Hukari & Savander-Ranne 2014.)

Itsellä ei ole vielä arvioinnista opettajana kokemusta, koska en ole toiminut opettajana kuin satunnaisesti sijaisena muutamana päivänä. Tämän arvioinnin koen tässä vaiheessa ehkä haastavammaksi opettajan työssä. Toisaalta, kun opettajan työtä ja arviointia alkaa tekemään, luulen, että kokemus tuo tähän varmuutta ja osaamista. Oman koulutushistorian aikana on paljonkin kokemusta opettajan antamasta arvioinnista. Hyvä esimerkki opettajan mielivaltaisesta epäeettisestä arvioinnista on yläasteelta, jolloin silloinen liikunnanopettaja pudotti arvosanani 10->9, koska lopetin naisvoimistelun ja siirryin harrastamaan uintia. Hän valmensi nimittäin vapaa-ajalla meitä voimistelussa ja sanoi suoraan, että hän ei voi antaa enää 10, koska en voimistele. Olin muuten kyllä 10 arvoinen liikunnassa.


LÄHTEET:

AMOK. 2013. Resurssivideot. Opiskelijanarviointi. Oulu ProLearn. https://www.youtube.com/watch?v=5hGhqDidIcg. [viitattu 30.11.2021]

Asikainen H. 2021. Oppimisen arviointi yliopisto-opetuksessa. Yliopistopedagogiikan keskus (HYPE). Helsingin yliopisto. https://docplayer.fi/188899360-Oppimisen-arviointi-yliopisto-opetuksessa.html. [viitattu 7.12.2021]

Atjonen P. 2015. Kehittävä oppimisen arviointi uuden opetussuunnitelman hengessä. Itä-Suomen yliopisto. OPStuki 2016: Suunnittelukokous Viikin normaalikoulussa 28.8.2015. https://peda.net/jyvaskyla/poske/oppilasarviointi/arviointi-luonnos2/tmjla/asiaa-arvioinnista/ka/pakoa:file/download/fe867352eac773be476bdd22b749ead51229f43e/diaesitys_Kehittava_oppimisen_arviointi_PaivAtjonen.pdf. [viitattu 7.12.2021]

ePerusteet. 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/perusopetus/419550/tekstikappale/429583. [viitattu 3.12.2021]

Hohenthal T. & Leppisaari I. (toim.). 2016. vauhtia väylälle ammattikorkeakouluun – vinkkejä väyläopintojen toteuttamiseen. Centria-ammattikorkeakoulu 2016. Raportteja ja selvityksiä, 12. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/120491/978-952-7173-10-7.pdf?sequence=1. [viitattu 30.11.2021]

Hukari S. & Savander-Ranne C. 2014. Arviointi ja palaute. INSSI-seminaari 28.-29.1.2014. Kuopio. https://docplayer.fi/12371024-Arviointi-ja-palaute-metropolia-amk.html. [viitattu 7.12.2021]

Lapinmäki I., Moilanen P.,  Pihkola M.,  Piilinen I-M. & Remes K. 2006. Behavioristinen, kognitiivinen, humanistinen ja konstruktiivinen oppimiskäsitys. Ryhmä 1 - Oppimiskäsitykset (jyu.fi). [viitattu 7.12.2021]

Lehtelä P-L. & Erkkilä R. 2021. Orientaatio osaamisalueisiin ja itsearviointiin. Ope 3 -etäopetuspäivä. Luentomateriaali 9.6.2021. (viitattu 3.12.2021]

Lindblom-Ylänne S. & Nevgi A.(toim.) 2009. Yliopisto-opettajan käsikirja. WSOYpro Oy Helsinki. Yliopisto-opettajan_kasikirja_2009.pdf (helsinki.fi). [viitattu 7.12.2021]

Marttila-Tornio K. 2020. Tavoitteet, arviointi ja palaute ohjatussa harjoittelussa. ePOOKI.93/2020. http://www.oamk.fi/epooki/2020/tavoitteet-arviointi-ja-palaute-ohjatussa-harjoittelussa/. [viitattu 7.12.2021]

Norppa T. 2019. Elinikäistä oppimista tukevaa lukio-opiskelija-arviointia kehittämässä. Laudaturtyö. Terveyskasvatus/Terveystieto. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/63110/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201903131841.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [viitattu 7.12.2021]

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2014. Lausuntopyyntö ammattikorkeakoulu-uudistukseen liittyvistä asetuksista. arvioinnin tavoitteet ammattikorkeakoulussa, pdf. [viitattu 4.12.2021]

Ouakrim-Soivio 2016 N. 2006. ”Oppimisen – opettamisen ja arvioinnin yhteys” KUOPIO 7.-9.12.2016. https://peda.net/kuopio/po/ops-pankki/lnom/k7912:file/download/5b109fe2f6ac3ec3ac60d3f308350c8abd7acc88/KUOPIO%207%20-9%2012%202016.pdf. [viitattu 7.12.2021]

TLC. 2021. Arviointi ja palaute. Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu. https://www.tuni.fi/tlc/suunnittelu/arvionti/. [viitattu 7.12.2021]

Valkonen T. 2003. Puheviestintätaitojen arviointi. Näkökulmia lukiolaisten esiintymis- ja ryhmätaitoihin. Jyväskylän yliopisto. Humanistinen tiedekunta. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/13452/9513915468.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [viitattu 7.12.2021]

Virtanen V., Postareff L. & Hailikari T. 2015. Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? Yliopisto pedagogiikka. https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2015/03/27/millainen-arviointi-tukee-elinikaista-oppimista/. [viitattu 7.12.2021]