Elämänkulku ja vanhuuden ennakointi

JOHDANTO

Me synnymme ja me kuolemme ja siinä välissä vanhenemme. Ja kuten tyttöni 10-vuotiaana sanoi, ”äiti vanheneminen on asia, mitä me kaikki maailman ihmiset tekevät yhtaikaa”. Vanheneminen kuuluu luonnollisena osana ihmisen elämänkulkua, silti vanhenemiseen liittyy paljon stereotypioita ja ennakko odotuksia. Tiettyjä vanhuuden piirteitä korostetaan ja toisaalta joitakin piirteitä häivytetään. Usein ajatellaan, että ikäihmisillä on tietty tapa ajatella ja jäsentää maailmaa. (Kemppainen 2021.) Vanheneminen on väistämätöntä, mutta ei pelkästään kielteinen asia. Vanhenemiseen liittyy myös paljon hyvää, se tuo mukanaan viisautta, elämänkokemusta ja vapauden; ajan, jolloin voi rauhoittua ja nauttia itselle merkityksellisistä asioista. Toki vanhuuteen kuuluu myös haurautta ja haavoittuvuutta sekä toimintakyvyn laskua, joihin vaikuttaa yksilön terveydentila, henkilökohtaiset ominaisuudet, ympärillä olevat ihmiset sekä ympäristötekijät. (Saarenheimo ym.2019.) Vanhetessaan ihminen on vaarassa haurastua fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Vanheneminen tuo mukanaan raihnaisuutta, ulkonäön muutoksia, sairauksia, toimintakyvyn laskua, kognitiivisia ongelmia, yksinäisyyttä ja jopa syrjintää. (Koskinen 2007.)

Eläkeläisliittojen etujärjestön Eetu ry:n mielipidekyselyssä vanheneminen nähdään yleensä yhteiskunnallisissa keskusteluissa sairauksina, avuttomuutena ja surullisuutena, elämän vaiheena, jossa aktiivinen ja merkityksellinen elämä on taakse jäänyttä. Vanhukset nähdään usein passiivisina ja hyödyttöminä, jotka aiheuttavat vain kuluja yhteiskunnalle. (Huomisen kynnyksellä. 2013.) Kyllä vanhuutta arvostetaankin ja usein poliittiset päättäjät tuovatkin tämän esille puheissaan. Kuitenkin joissakin yhteiskunnan osa-alueilla tapahtuu ikäsyrjintää, kuten työmarkkinoilla. Oma ikäasennoituminen vaikuttaa merkittävästi siihen, miten iän katsotaan, vaikuttavan esimerkiksi rekrytoinnissa. Itsesyrjinnän katsotaan tutkimusten mukaan olevan yksi syy, joka voi aiheuttaa ikäsyrjintää. Jos itse epäilee, ”onkohan minusta tähän, kun olen niin vanha” tai ”vieläkö minä voin oppia uutta”, tämä asennoituminen vaikuttaa varmasti työnhaku tilanteessa. Ikääntymisellä voi olla vaikutusta työhön liittyvään toimintakykyyn, jossa toiset ominaisuudet vahvistuvat ja toiset heikkenevät. (Salokannel & Martimo 2021.)  Vanhenemiseen liittyy edelleen paljon ennakkoluuloja, vaikka ikäihmisten arvostus onkin kasvanut viime vuosina. Vanheneminen siis nähdään sekä kielteisenä että myönteisenä asiana. Tutkimusten mukaan Suomessa väestö vanhenee melko myönteisesti ja kohtuu terveenä. Toisaalta myös monille ikäihmisille kasaantuu terveyshuolia, elämänvaikeuksia ja syrjäytyneisyyttä. (Koskinen 2007.)

MILLOIN IHMINEN ON VANHA?

No, milloin ihminen on sitten vanha? Tätä kysyin opiskelijoilta, joille pidin luennon ikäihmisten suunhoidosta. Vastaukset vaihtelivat heillä 55–80-vuoteen. Vanhuuden määrittely riippuu siis siitä, miten ikää tarkastellaan, puhutaanko kronologisesta iästä, toimintakykyyn perustuvasta iästä vai tilastollisesta luokittelusta. Tästä johtuen ikääntymisen määrittely vaihtelee paljon. Yleisesti ikääntyneestä puhutaan silloin, kun henkilö siirtyy eläkkeelle, eli noin 65-vuotiaasta. Kyselytutkimusten perusteella vanhuus koetaan kuitenkin Suomessa alkavaksi 74-vuotiaana. (Verneri.net. 2019.) Milloin ihminen on vanha, riippuu siitä, keneltä kysytään. Lapsi voi pitää 30-vuotiasta vanhana, kun taas 80- vuotias sanoo 81-vuotiaan olevan vasta vanha. Toisaalta vaikuttaa myös se missä kysytään, Afrikassa 50-vuotiaasta puhutaan jo vanhana, koska eliniän odote on pienempi, esimerkiksi elinikä Sierra Leonessa: 50,8 vuotta naisilla ja 49,3 vuotta miehillä (Laakso 2016).

Usein kuulee sanottavan, että ikä on vain numero, tai ihminen on juuri sen ikäinen kuin hän tuntee olevansa, puhutaan subjektiivisesta iästä. Ikä normit ovat poistuneet monesta asiasta Suomessa, esimerkiksi parisuhteen voi solmia vaikka 90-vuotiaana, opiskella voi kaiken ikää, ikäihmiset ovat myös omaksuneet nuorempien sukupolvien elämäntyylin ja kulttuurin luontevaksi osaksi omaa elämäänsä. Onko iällä itsessään mitään merkitystä, voiko numeraalisesta iästä olla piittaamatta? Yhteiskunta jakaa ihmiset kronologisen iän perusteella. Suomessa ikä ja ikääntyminen on isossa roolissa yhteiskunnallisissa rakenteissa ja instituutioissa, kuten oppivelvollisuudessa ja eläkejärjestelmässä. Suomessa yhteiskunta määrittelee, onko kansalainen sopivan ikäinen avioitumaan, aloittamaan koulun, menemään armeijaan, jäämään eläkkeelle tai työskentelemään julkisessa virassa. Iän merkitys voi muuttua katsonta kannasta riippuen, esimerkiksi 40-vuotias on vanha balettitanssijaksi, mutta presidentiksi nuori. Peter Laslettin (1989) mukaan ikää voidaan tarkastella myös numeroimalla elämänvaiheet. Ensimmäisellä iällä tarkoitetaan lapsuutta ja nuoruutta, toisella iällä työikäisiä ja kolmannella vanhuutta. (Saarenheimo ym. 2019.) Kolmannessa iässä vanhuus on toimintakykyistä ja omaehtoista ja ikäihmisten palveluissa ennaltaehkäisevät palvelut korostuvat. Usein puhutaan myös neljännestä ja viidennestä iästä. Neljännessä iässä toimintarajoitteiden määrä asteittain lisääntyy ja ikäihmisten palveluiden tarve kasvaa ja niissä korostuu avopalvelut. Viidennessä iässä ikäihminen on riippuvainen toisten antamasta avusta, eikä enää selviydy itsenäisesti ja laitospalvelut korostuvat. (Rajaniemi 2007.)

 VÄESTÖ VANHENEE

Elinikä on noussut Suomen kaltaisissa maissa yhtäjaksoisesti 200–300 vuoden ajan. Kun elinikä alkoi nousta, aluksi sen tärkein syy oli lapsikuolleisuuden lasku, joka johtui paremmasta ravinnosta sekä puhtaudesta. Myös lääkehoidon, terveydenhuollon ja antibioottien kehittyminen selittävät ilmiötä. 1970 Suomessa oli vain 20 yli satavuotiasta. Vuonna 1995 satavuotiaiden määrä oli noussut 218 henkilöön. Suomessa oli vuoden 2017 lopulla 854 yli satavuotiasta. Heistä naisia oli peräti 723. Optimistisimpien arvioiden mukaan enemmistö 2010-luvulla syntyneistä tytöistä elää yli satavuotiaaksi. On myös tutkijoita, jotka arvioivat, että alkoholi, huonot ruokatottumukset ja hyvin keskeisenä asiana ilmastonmuutos lyhentäisivät ihmisten elinikää. (Jylhä 2019.)

Myös Suomen väestörakenne vanhenee tulevaisuudessa, syntyvyys laskee, kuolleisuus vähenee, ihmiset elävät pitempään. Iäkkäimpien ikäihmisten määrän ennustetaan kaksinkertaisutuvan parinkymmenen seuraavan vuoden aikana ja työikäisten määrä laskee entisestään. Suomen väestön määrän ennustetaan vuonna 2070 olevan 5,2 miljoonaa ihmistä, joka on 350 000 vähemmän kuin vuonna 2020. Kuitenkin samalla aikavälillä ennusteen mukaan yli 74-vuotiaiden määrä kasvaa yli puolella miljoonalla. (Valkonen & Lassila 2021.)

(SVT 2019.)

Väestön vanheneminen vaikuttaa talouteen, puhutaan huoltosuhteesta, joka mittaa väestön taloudellista kantokykyä. Väestöllisellä huoltosuhteella kuvataan ei-työikäisten määrää suhteessa sataa työikäistä kohti. Vanhushuoltosuhteella taasen tarkoitetaan 65 vuotta täyttäneiden suhdetta 15–64-vuotiaaseen väestöön. Euroopassa vanhushuoltosuhde on korkein Suomessa ja matalin Alankomaissa. (Maunu & Räisänen 2019.) Väestön ikääntyminen vähentää työvoiman saatavuutta ja toisaalta lisää julkisia menoja. Vaarana on verojen kiristyminen ja siitä aiheutuvat hyvinvointitappiot, mitkä voivat taasen heikentää talouskasvua. Tulevaisuudessa yhä pienempi työikäisten joukko on kannettava vastuunsa työelämän ulkopuolella olevista ihmisitä. Väestön ikärakenteen muuttumiseen tulee reagoida hyvissä ajoin. Tähän tarvitaan tiivistä yhteistyötä eri tahojen välille sekä poliittisia päätöksiä sekä paikallis- valtakunnantasolla. Alueellisesti väestön vanheneminen vaihtelee suuresti. Nuorten ja työikäisten muuttavat kaupunkeihin työperässä ja pienissä maakunnissa väestö vanhenee. Tulevaisuudessa useissa maakunnissa eläkeläisten osuus nousee lähelle 40 %, jos ikääntyminen ja muuttoliike jatkuvat tällaisena. Miten turvata näissä kunnissa palvelut, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut, joukkoliikenne, elinkeinopalvelut jne. (Parjanne M-L. 2004.)

Suomessa varhaiseläkejärjestelmien tiukennukset sekä eläkeiän nostaminen ovat vaikuttaneet työkyvyn paranemiseen ja koulutustason nousuun, ja sitä kautta nostaneet tehokkaasti eläkeikää ja ikääntyneiden työllisyysastetta. Olisi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että tuettaisiin ikäihmisten kykyä jatkaa työelämässä pitempään sekä työnantajan halukkuutta palkata ikääntyviä työtehtäviin. Tällä tavoin eläkekustannusten kasvua voitaisiin hillitä ja ehkäistä työvoimapulaa. (Valkonen & Lassila 2021.)

 IKÄÄNTYMISEN VAIKUTUS TYÖELÄMÄÄN

Yhteiskunnan tulee pyrkiä siihen, että kaiken ikäisillä on hyvä elää. Se miten päättäjät politiikassa näkevät ikääntymisen vaikutuksen yhteiskunnalle muokkaa myös yleistä käsitystä vanhuudesta. Nähdäänkö ikääntyneet myönteisenä ja mahdollisuuksia tuovana asiana vai takkana yhteiskunnalle. (Vaarama 2009.) Yhteiskunnalliset päätökset tulee olla ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalveluja edistäviä, sekä elämänlaatua parantavia. Painopiste tulisi olla ennakoivissa palveluissa ja riskien tunnistamisessa. Ihmisen lähestyessä eläkeikää terveystarkastusten tärkeys korostuu. Olisi hyvä ennakoida ja kontrolloida niitä asioita mitkä vaikuttavat vanhuuden terveyteen ja toimintakykyyn. Erilaiset fyysiset mittaukset, elintapojen kartoitus, fyysisen ja sosiaalisen aktiivisuuden määrittely sekä psyykkinen hyvinvointi ovat tärkeää tietoa ikäihmisen elämäntilanteesta. Jos terveystarkastuksissa huomataan toimintakyvyn heikkenemistä tai riskitekijöitä, niihin tulee puuttua ajoissa. Tärkeää on löytää ikäihmisen oma motivaatio terveyden ylläpitämisessä ja tukea ja antaa apua ikäihmisen terveyden kohentamiseen. (Stenholm ym.2019.)

Vanheneminen on hyvin moniulotteinen asia, jossa joihinkin osa-alueisiin on mahdollisuus vaikuttaa. Primaari vanheneminen alkaa heti kasvuvaiheen päätyttyä ja on luonnonvoimaista vanhenemista, johon juurikaan ei voida vaikuttaa. Ihmisen toiminnot heikkenevät noin 1 % vuodessa kasvun loputtua. Vanhenemismuutoksia ei heti aluksi huomaa, mutta 50-vuoden jälkeen elämä ei yleensä ole fysiologisessa mielessä samanlaista kuin nuorempana. Sekundaariseen vanhenemiseen vaikuttaa ulkoiset tekijät kuten sairaudet, elintavat ja elinolot, joihin ihminen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. (Parjanne 2004.) Yhä useammat 65–74-vuotiaat ovat aktiivisempia ja parempikuntoisempia kuin aikaisemmat sukupolvet samanikäisinä. He eivät haaveile vain leppoisista vanhuudenpäivistä kiikkustuolissa, vaan aktiivisesta ja elämänmakuisesta ikävaiheesta. He kaipaavat tekemistä ja sellaisia rooleja elämäänsä, missä voivat vaikuttaa ja osallistua yhteisön ja yhteiskunnan asioihin. Yhä useammin palkkatyötä halutaan tehdä pitempään ja tulevat ikääntyneet ovat paremmin koulutettuja kuin aikaisemmat sukupolvet ja elinikäinen oppiminen on heille elämäntapa. (Urtamo 2021.)

Terveenä ikääntyminen tulee aloittaa jo nuorena työikäisenä. Fyysisesti vähän kuormittava työ, työn joutavuus, työaikojen sovitettavuus ja hyvä ammattiasema ennakoi myöhäisempää ja terveempänä siirtymistä eläkkeelle. Aina ei voida vaikuttaa työn kuormittavuuteen eikä työaikoihin, silloin täytyisi työtä jaksottaa, tauottaa ja vaihdella työtehtäviä, jotta työkuormitus olisi mahdollisimman vähäistä. Työnantajien ja yhteiskunnan tulee tukea terveyttä ja työkykyä sekä tunnistaa riskit ajoissa. Kun työtekijän ikääntyy, hänen työnsä vaatimukset tulisi suhteuttaa hänen terveyteensä ja toimintakykyyn. (Stenholm ym. 2019.) Työterveyshuoltolaki määrää työnantajan velvollisuuksista järjestää työterveyshuoltoa sekä yhdessä työntekijän kanssa edistää: ”1) työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä; 2) työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta; 3) työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa; sekä 4) työyhteisön toimintaa.” (Finlex 2001).

Erityisen huolissani olen sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden jakamisesta. Miten he jaksavat tehdä eläkeikään, kun jo nyt nuorempana, he ovat ylikuormittuneita ja työn määrä vain lisääntyy. Nuoret eivät enää hae yhtä innokkaasti alalle ja toisaalta alalta poistutaan muihin töihin. Usein näillä aloilla työ on fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa. Liiallinen työn määrä aikaan nähden, vuorotyö, jatkuva valppaana olo, kohtuuton vastuu ja epäselvät tehtävän kuvat ovat esimerkkejä kuormitustekijöistä. Työntekijät painivat jatkuvien muutosten, taloudellisten paineiden ja resurssivajeiden alla. Työnantajien tulisi tunnistaa nämä kuormitustekijät ja arvioida ne ja aloittaa ennaltaehkäisevät toimenpiteet vuorovaikutuksessa työntekijöiden kanssa, jotta työntekijät jatkaisivat työtä eläkeikään tai jopa kauemmin. (Toivoniemi 2017.)

 IKÄÄNTYMINEN, MITÄ SE TUO TULLESSAAN?

Vanheneminen vähentää toimintakykyä ja elimistön tasapainoa. Toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä, joilla ikäihminen selviytyy päivittäisessä elämässä itselleen välttämättömistä ja merkityksellisistä toiminnoista omassa elinympäristössään. Yksilölliseen toimintakykyyn vaikuttavat terveydentila, yksilölliset ominaisuudet, omaiset, yhteisö ja ympäristötekijät. Fyysisten ja psykomotoristen toimintojen alueella toimintakyky laskee ikääntymisen myötä. Psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn muutos on monimuotoisempaa. Kognitiivisen toimintakyvyn heikkeneminen on merkittävin hoivapalvelujen piirin joutumisen syy. (Lehto 2007, Heimonen 2009.) Toimintakyvyn alenemiseen voi sopeutua esimerkiksi hankkimalla apuvälineitä, kuten silmälaseja, kuulokojeita tms. tai sopeuttamalla tavoitetasoaan (Kautto 2004).

Vanhenemiseen liittyy kielteisiä ja myönteisiä muutoksia. Ikääntymisen myötä roolit voivat muuttua. Työelämän rooli voi muuttua, kun työaika lyhentyy tai työn kuva muuttua kevennetyksi. On mahdollista jäädä osa-aikaeläkkeelle tai siirtyä kokonaan eläkkeelle. Sosiaaliset roolit voivat muuttua, harrastukset voivat muuttua tai jäädä kokonaan pois. (Koskinen 2004.) Lapset muuttavat kotoa pois ja tullaan isovanhemmiksi. Isovanhemman rooli on moninainen. Isovanhempi voi auttaa taloudellisesti, sekä auttaa lasten hoidossa ja kasvatuksessa. (Haavio-Mannila ym. 2009.) Ikääntyessään usein toimitaan puolison omaishoitajana tai puolison kuoltua leskeydytään. Omaishoitoon ja leskeksi jäämiseen liittyy erilaisia vaikutuksia ikäihmisen talouteen, terveyteen ja sosiaaliseen elämään. Asumismuoto voi muuttua. Muutetaan mahdollisesti omakotitalosta kerrostaloon tai palvelutaloon, koska asumistilaa ei tarvitse enää niin paljon ja toisaalta pienempi kerrostalokoti voi olla helppohoitoisempi. Ongelma on kuitenkin se, että useat ikäihmiset asuvat usein vanhoissa rakennuksissa taajaman ulkopuolella syrjäseuduilla ja heidän mahdollisuutensa pitää huolta asunnoista heikkenee toimintakyvyn laskiessa. Huonokuntoisten, syrjässä olevien asuntojen myyminen voi olla hankalaa ja tämä vaikeuttaa ikääntyvien muuttoa helppohoitoisempaan asuntoon ja lähemmäksi palveluja. (Kortelainen ym. 2020.) Kuitenkin tutussa ympäristössä toimintakyky saattaisi säilyä mahdollisesti paremmin ihmisen ikääntyessä. Pihahommat ja postilaatikolla kävelyt pitävät ikäihmisen aktiivisena ja nämä usein jäävät pois kerrostalo- tai palveluasumisessa.

Paikkakunnan vaihdokset voivat myös tulla eteen, jos esimerkiksi lapset ja lapsenlapset asuvat kauempana, voi eläkkeelle jäätyään ikäihminen muuttaa heidän perässään. Toisaalta kaikilla ei ole mahdollisuutta tai halua vaihtaa paikkakuntaa ja tämä voi johtaa muutoksiin ydinperhemuotojen muodostumisessa. Perhesuhteet ovat moniulotteisempia ja lapsiperheen ja ikäihmisen tukiverkosto voi muodostua muista ihmisitä, kuten ystävistä ja naapureista. Perhesuhteet ovat ikääntyneelle suuri voimavara, se edistää aktiivisuutta sekä psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. (Huhka 2018.) Tulevaisuudessa eläkeläisten kulutustottumusten odotetaan muuttuvan, kun tulot ja varallisuus kasvaa sekä terveys ja toimintakyky paranevat. Kuitenkin osa pienituloisista eläkeläisistä elää vähimmäisturvan varassa, kuten Kelan etuuksilla tai sosiaaliturvalla. Kansaneläkkeen ja toimeentulotuen kasvu ei ole noussut suhteessa yleisen tulotaso kehityksen kanssa. Suhteellinen köyhyys on noussut samanaikaisesti, kun keskimääräisen tulon ja hyvinvoinnin taso on kasvanut. Tämä on yksi syy siihen, että leipäjonot eivät ole hävinneet. (Kautto 2007.)

POHDINTA

Miten itse valmistaudun vanhenemiseen ja eläkkeelle siirtymiseen? Vanhenemisen ensi merkit olenkin jo huomannut. Olen tullut siihen ikään, kun vaihdevuodet muistuttaa olemassaolostaan, silmäkulmiin on ilmestynyt juovia ja suorituskyky on laskenut. Näihin muutoksiin olen päättänyt sopeutua ja ”taistella” kaikilla mahdollisilla keinoilla, että vanheneminen hidastuisi. Aseina minulla on liikunta, terveelliset elämäntavat, opiskelu, sosiaaliset suhteet sekä huumorintaju. Nyt 52-vuotiaana osaan jo keskittyä olennaiseen ja tiedän mitä haluan elämältä. En tuhlaa aikaani murehtimalla sellaisista asioista mihin en voi vaikuttaa, vaan senkin ajan käytän tehokkaasti niihin asioihin mihin vielä voin vaikuttaa. Ikä on tuonut minulle armollisuutta itseäni kohtaan. Armollisuus ei synny ykskaks, vaan siihen on pitänyt opetella. Minun on pitänyt oppia hyväksymään asioita ja toisaalta olla välittämättä muiden mielipiteistä. Nuorempana, vaikka itse olisin ollut tyytyväinen itseeni, murehdin sitä, mitä muut ajattelevat ulkonäöstäni, kehostani ja toiminnastani. Ikääntyminen on tehnyt minusta taistelijan ikärasismia vastaan. Jos joku sanoo minulle, että ei tuossa iässä enää voi tai ei kannata tehdä jotakin, niin minulla herää näyttämisen palo. Hyvänä esimerkkinä, kun aloitin painonnoston master ikäisenä, niin kannustamisen sijaan, sain kuulla, että ”rikot vain itsesi”, ”eikö joku kevyempi harrastus olisi parempi” jne. Tämä taistelu stereotypioita vastaan toi minulle kolme Euroopan mestaruutta, pari MM-mitalia sekä useita suomenmestaruuksia. Kuitenkin parempaa kuin mitalit olivat se, että se toi minun elämääni, parempaa fyysistä kuntoa, uusia ystäviä ja yhdessä tekemisen iloa.

Aktiivisesti en vielä mieti eläkkeelle jäämistä, onhan sinne aikaa vielä yli 15-vuotta. Kuitenkin sen tiedän, että haluan viettää eläkepäiväni maalla luonnon keskellä. Haluan opiskella ja harrastaa liikuntaa loppuun asti. Elämä voi tuoda eteeni sairauksia tai muita negatiivisia asioita, millä tietysti on vaikutusta elämänkulkuun. Uskon, että terveellisellä aktiivisella elämällä ja pitämällä sosiaalisia suhteita yllä, on vaikutusta taistelussa sairauksia ja vastoinkäymisiä vastaan. Kun omat voimat ei enää riitä, niin silloin pitää pyytää apua ja tukea muilta ihmisiltä. Teknologiset ratkaisut tulevat varmasti olemaan osa vanhuuden päiviä. Itse suhtaudun niihin myönteisesti ja innokkaasti. Luulen, että teknologia mahdollistaa monia asioita tulevaisuudessa, opiskelu on helpompaa etäopiskelun kehittymisen vuoksi, erilaiset älykkäät apuvälineet helpottavat ja turvaavat elämää. Tulevaisuudessa terveydentilan tarkkailu ja seuranta onnistuu kotoa käsin erilaisilla tele-etäratkaisuilla sekä hallintalaitteilla. Ymmärrän kuitenkin, että teknologian kehittymiseen liittyy myös paljon vielä ongelmia ja eriarvoisuutta. Vanhenemiseen voi varautua ja ennakoida, mutta ei pidä unohtaa elää tätä päivää.

Kuten Tasavallan presidentti Sauli Niinistö yhteisvastuukeräys puheessaan 2013 toteaa: ”vanheneminen on luonnollinen osa elämää. Se ei voi olla ongelma”.

LÄHTEET:

Finlex. 2001. Työterveyshuoltolaki. 21.12.2001/1383. Viitattu 7.2.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383

Haavio-Mannila E., Majamaa K., Tanskanen A., Hämäläinen H., Karisto A., Rotkirch A. & Roos JP. 2009. Sukupolvien ketju: Suuret ikäluokat ja sukupolvien välinen vuorovaikutus Suomessa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 107. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. Viitattu 9.2.2022. Sukupolvien ketju - Suuret ikäluokat ja sukupolvien välinen vuorovaikutus Suomessa (helsinki.fi)

Heimonen S. 2009. Toimintakyvyn arviointi ja tukeminen. Teoksessa: Pohjolainen P. & Heimonen S. (toim.) Toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tukeminen. Oraita 1/2009. Helsinki: Ikäinstituutti. Viitattu 11.2.2022. https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2016/08/Oraita_1-2009-pdf.pdf

Huhka O. 2018. Perhesuhteet vanhuudessa – kahden teoksen valossa. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Sosiaalityön pro gradu –tutkielma. Viitattu 10.2.2022. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/105295/HuhkaOlga2019.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Huomisen kynnyksellä. 2013. Kysely 55–79-vuotiaiden tulevaisuudennäkymistä. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry. TNS Gallup. Viitattu 4.2.2022. https://www.eetury.fi/Site/Data/671/Files/Huomisen%20kynnyksellae%202013.pdf.

Jylhä M. 2019. Satavuotiaiden määrä kasvaa hurjaa tahtia – ennusteen mukaan vuonna 2021 Suomessa on ensimmäistä kertaa elossa yli tuhat satavuotiasta. Maaseuduntulevaisuus. Viitattu 4.2.2022. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.391217.

Kautto M. 2004. Ikääntyneet resurssina, ikääntyminen mahdollisuutena. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 33/2004. Viitattu 9.2.2022. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5 (vnk.fi)

Kautto M. 2007. Ikärakenteen muutos, politiikka ja instituutiot. Ikääntymisen taloudelliset vaikutukset ja niihin varautuminen. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 10/2007. Viitattu 10.2.2022. https://vnk.fi/documents/10616/622950/J1007_Ik%C3%A4%C3%A4ntymisen+taloudelliset+vaikutukset+ja+niihin+varautuminen.pdf

Kemppainen A. 2021. Iäkkään naisen representaatiot sarjakuvissa Mummo ja Senni ja Safira. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Kirjallisuustieteen maisteriohjelma. Huhtikuu 2021. Viitattu 8.2.2022. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/131257/KemppainenAino.pdf?sequence=2

Kortelainen J., Oosi O., Luomala N., Välikangas K., Hätälä J., Haapakorva P., Hämeenniemi R. & Kaasalainen T. 2020. Ikääntyneiden asuminen – ennakointi ja varautuminen kunnissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:55. Viitattu 9.2.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162584/VNTEAS_202_55_Ikaeva.pdf?sequence=1

Koskinen 2004. Ikääntyneitten voimavarat. Ikääntyminen voimavarana. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 33/2004. Viitattu 8.2.2022. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5 (vnk.fi)

Koskinen S. 2007. Ikääntyneen voimavarat sosiaaligerontologisen tutkimuksen alalla. Luento VI Gerontologian päivillä Oulun yliopistossa 4–5.5. 2007. Viitattu 8.2.2022. https://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=c327b72d-5e57-4c3b-92c2-7d9aa9d031c0

Laakso T. 2016. Elinajanodote noussut huimasti 2000-luvulla. Viitattu 4.2.2022. https://www.maailma.net/uutiset/elinajanodote-noussut-huimasti-2000-luvulla.

Lehto M. 2007. Tie hyvään vanhuuteen. Vanhusten hoidon ja palvelujen linjat vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 9.2.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74268/Selv200708.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Maunu T. & Räisänen H. 2019. Kuuden maan tarkastelu osoittaa: väestökehityksellä on syvällisiä työmarkkinavaikutuksia. Työpoliittinen aikakauskirja. 472019. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 7.2.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161942/TEM%20tyopoliittinen%20aikakauskirja%204_19.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Parjanne M-L. 2004. Väestön ikärakenteen muutoksen vaikutukset ja niihin varautuminen eri hallinnonaloilla. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2004:18. Viitattu 7.2.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72934/Selv200418.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pohjolainen P. Fysiologinen vanheneminen, Ikäinstituutin julkaisu. Viitattu 4.2.2022. https://docplayer.fi/17223425-Fysiologinen-vanheneminen.html.

Rajaniemi J. 2007. Sosiaaligerontologisia katseita ikäihmisten arkeen. Ikääntyneiden arki. Näkökulmia ikäihmisten arjen kysymyksiin. Ikäinstituutti. Viitattu 8.2.2022. IKÄÄNTYNEIDEN ARKI (ikainstituutti.fi)

Saarenheimo M., Pietilä M., Maununaho S., Tiihonen A. & Pohjolainen P. 2019. Ikäpolvien taju. Elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Viitattu 4.2.2022. https://vtkl.fi/wp-content/uploads/2019/06/Ikapolvien_taju.pdf.

Salokannel R. & Martimo K-P. 2021. Pelkkä kokemus ikäsyrjinnästä voi vaikuttaa työkykyyn heikentävästi. Talouselämä. Tänään töissä lähetys. 30.3.2021. Viitattu 9.2.2022. https://www.talouselama.fi/uutiset/naista-merkeista-tunnistaa-ikasyrjinnan-jopa-rekrytoinneista-paattavat-henkilot-nakevat-etta-ikasyrjinta-on-ongelma-suomessa-sanoo-tyomarkkinajohtaja/25457b60-7ff8-40ae-84e8-a5d5bd7255d4

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestöennuste [verkkojulkaisu].

ISSN=1798-5137. 2019. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 7.2.2022.

Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vaenn/2019/vaenn_2019_2019-09-30_tie_001_fi.html

Stenholm S., Leskinen T. & Viikari L. 2019. Eläköityvän terveyden edistämiseen kannattaa panostaa. Duodecim 135 (11), 1068-1074. Viitattu 7.2.2022. https://moodle.jyu.fi/pluginfile.php/934057/mod_page/content/25/Duodecim_Stenholm_Leskinen_Viikari.pdf

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. 2013. Puhe Yhteisvastuukeräyksen 2013 avaamiseksi. https://www.presidentti.fi/puheet/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-puhe-yhteisvastuukerayksen-2013-avaamiseksi/iitattu 8.2.2022. https://www.presidentti.fi/puheet/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-puhe-yhteisvastuukerayksen-2013-avaamiseksi/

Toivoniemi A. 2017. Mikä työntekijöitä kuormittaa sosiaali- ja terveysaloilla? ESAVI työsuojelun vastuualue. Viitattu 7.2.2022. https://www.tyosuojelu.fi/documents/14660/4839396/Toivoniemi+Ari.pdf/e4256020-62aa-048e-ee66-7565c1b77ed8

Urtamo A. 2021. Näkymiä ikääntymisen tulevaisuuteen. Ikäinstituutti. Viitattu 11.2.2022. https://www.ikainstituutti.fi/vanhuus/nakymia-ikaantymisen-tulevaisuuteen/

Vaarama M. 2009. Ikääntyminen riskinä ja mahdollisuutena Poliittisen kestävyyden alaryhmän raportti. Valtioneuvoston kanslian raportteja | 3/2009. Viitattu 7.2.2022. https://vnk.fi/documents/10616/622958/R0309_Ik%C3%A4%C3%A4ntyminen+riskin%C3%A4+ja+mahdollisuutena.pdf/365c507f-6983-48b0-9110-500d6a0b2453?version=1.0

Valkonen T & Lassila J. 2021. Väestön ikääntymisen taloudelliset vaikutukset. Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2021. Viitattu 7.2.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163134/VNTEAS_2021_36.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Verneri.net. 2019. Ikääntymisen määrittely. Viitattu 4.2.2022. https://verneri.net/yleis/ikaantymisen-maarittely.