Läheissuhteissa koettu yksinäisyys

Tarkastelen läheissuhteissa koettua yksinäisyyttä ja niihin liittyviä syitä pohjautuen kirjaan: Jakamattomat hetket Tiilikainen E. 2019.

Meistä kaikki kokee joskus yksinäisyyttä. Yksinäisyys voi olla myönteistä tai kielteistä. Se voi olla jatkuvaa tai tilapäistä. Suurin osa ihmisistä on joskus elämässään kokenut yksinäisyyttä. Puhuttaessa myönteisestä yksinäisyydestä, siihen liittyy usein vapaaehtoisuus ja se voi olla rentouttavaa, vapauttavaa sekä usein luovuuden edellytys. Kielteinen yksinäisyys näyttäytyy ahdistavana ja pelottavana eikä siitä pääse ulos omin voimin. Se voi olla pelottavaa, jos ihminen joutuu yksin kokemaan suuret elämänmuutokset, kuten puolison tai lasten kuolemat, erotilanteet, työn loppumisen tai oman toimintakyvyn heikkenemisen. Myös vieraaseen ympäristöön muuttaminen kuten paikkakunnan vaihdos tai laitokseen joutuminen voi lisätä yksinäisyyden tunnetta. Varsinkin ikääntyneiden yksinäisyydestä puhuttaessa, tarkoitetaan usein kielteistä, negatiivisia tunteita aiheuttavaa yksinäisyyttä. Ihminen voi olla yksin, mutta ei silti yksinäinen, ja toisaalta ihminen voi toimia ryhmässä ja kokea olevansa silti yksinäinen. Yksinäisyys on hyvin subjektiivinen kokemus ja näyttäytyy meille kaikille eri lailla.

Eri elämänvaiheessa ihminen määrittelee uudelleen ajan, tilan, elämän ja kuoleman sekä itsensä ja vuorovaikutussuhteensa. Vanhetessaan ihmisen sosiaalisen kanssakäymisen merkitys voi vähentyä ja mietiskelyn tarve lisääntyä, johon ei välttämättä kuitenkaan liity sosiaalista vetäytymistä. Kun sosiaaliset suhteet eivät vastaa ihmisen omia odotuksia, puhutaan sosiaalista yksinäisyydestä. Ihminen ei tunnu kuuluvansa mininkään ryhmään kuten kaveriporukkaan tai työyhteisöön, eikä hänellä ole sosiaalisia suhteita eikä verkostoja ympärillä, hän voi kokea ulkopuolisuuden ja riittämättömyyden tunnetta. Joskus voi tuntea sosiaalista yksinäisyyttä, vaikka onkin paljon sosiaalisia suhteita ympärillä. Esimerkiksi ihmisellä voi asua paljon sukulaisia ja omia lapsia lähellä, mutta kukaan ei jaa arkea hänen ja se aiheuttaa sen, että ihminen kokee itsensä yksinäiseksi. Sosiaaliset suhteet vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin. Toimiva ja tyydyttävä sosiaalinen verkosto tuottaa mielihyvää, lisää arvotuksen tunnetta, yhteenkuuluvuutta ja kiintymystä. Sosiaalisten roolien kautta ihminen saa itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin. Kuluminen erilaisiin ryhmiin ja järjestöihin edistää myös terveyttä ja tuo pitkäikäisyyttä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osittaneet, että yksinäisyys on yhtä suuri riski terveydelle kuin tupakointi ja ylipaino.

Ihminen voi kokea emotionaalista yksinäisyyttä, kaipuuta ihmisen kosketukselle ja läheisyydelle. Emotionaalinen yhteys vaatii luottamuksellisia ja merkityksellisiä suhteita. Yleensä emotionaalista tukea ja läheisyyttä saa puolisolta ja lapsilta tai lapsenlapsilta. Meillä ihmisillä on luontainen tarve kuulua johonkin ryhmään tai porukkaan. Emotionaalista yksinäisyyttä potevalla ei ole ketään lähellä, kuka ymmärtäisi ja kulkisi rinnalla. Pitkittyessään yksinäisyys voi aiheuttaa ja lisätä masennusta ja ahdistusta. Vanhetessaan yksinäisyyttä voi lisätä eläkkeelle siirtyminen, harrastusten väheneminen, toimintakyvyn heikentyminen, ero puolisosta, lasten muuttaminen kauemmas, ja oma tai puolison sairastumien sekä puolison ja läheisten kuolemat.

 

Rakkaan ihmisen kuolemalla on suuri ja kauas kantoinen vaikutus. Jos menettää ainoan lapsen, joutuu rakentamaan omaa identiteettiään uudelleen esim. äidistä lapsettomaksi vanhemmaksi. Tulevaisuuden suunnitelmat muuttuvat sekä ympärillä oleva sosiaalinen ympäristö muuttuu. Lapsen kuoleman jälkeen, parit saattavat kokea yksinäisyyttä puhumattomuuden ja kokemusten jakamattomuuden vuoksi. Surua käsitellään eri tavoin ja se jättää jälkensä koko elämänkulkuun, parisuhde muuttuu lapsen kuoleman myötä, toisten liitto kestää sen ja toisten ei. Omien vanhempien kuolema nuorena vaikutti myöhäisempiin elämänvaiheisiin ja näyttäytyä hylätyksi tulemisen pelkona ja jopa yksinäisyytenä. Lapsena traumaattiset kokemukset kuten heitteille jätöt, kiusaamisen ja syrjinnän kokemukset saattoivat olla pitkäaikaisen yksinäisyyden taustalla. Iäkkäänä vanhemman menetyksen kokemuksen tutkitut kokivat, että joutuivat kieltämään tai kätkemään surun ja menetyksen tunteet. Kun ihminen kuolee vanhana sitä ei välttämättä pidetä merkittävänä menetyksenä ja tästä johtuen useat jäivät surunsa kansa yksin. Puolison kuoleman jälkeen lesket kokivat elämän vaikeaksi ja yksinäiseksi. Ei ollut toista kenen kanssa jakaa arkea ja vastuuta.  Vuosia yhdessä olleilla pariskunnilla elämä on hitsautunut yhteen ja työtehtävät jakautuneet ja pariskunnat kokivat suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun toista ihmistä ei ole siinä yhteisessä kodissa, yksinäisyys korostuu. Puolison kuoleman jälkeen toiset kaipasivat uutta kumppania rinnalle, tämä korostuu etenkin miehillä, jotka kaipaavat huolenpitoa ja huomiota.  Toisilla ajan myötä suru puolison kuolemasta ja yksinäisyydestä oli helpottanut.

Eläkkeelle siirtyminen on hyvin kaksijakoinen tapahtuma. Eläkkeelle siirtyminen voi olla vapaaehtoista tai vastentahtoista. Jos ikäihminen siirretään eläkkeelle, vaikka hän kokisi vielä, että hänellä on annettavaa työelämälle ja yhteiskunnalle, hän voi kokea työstä vapautuminen kielteiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Toiset voivat kokea työstä irtautumisen identiteetti kriisinä, oma rooli, asema, tulot, sosiaaliset verkostot ja arki muuttuu. Työelämä tuo toisille vireyttä ja tunteen, että elämässä kiinni. Toisille kuitenkin eläkkeelle siirtyminen toi vapauden ja helpotuksen, varsinkin jos työ oli fyysisesti raskasta. Nyt eläkkeellä on enemmän aikaa itselle ja harrastuksille. Pienituloisille siirtyminen vielä pienemmälle eläketulolle voi vähentää mahdollisuuksia osallistua erilaisiin tapahtumiin ja luoda sosiaalisia verkostoja ja lisäsi yksinäisyyttä. Matkustaminen esimerkiksi lasten luokse voi olla liian kallista pieni tuloiselle. Rahat eivät riitä mihinkään ylimääräiseen ja voi näin olla osa syynä yksinäisyyteen. Hyvätuloisilla eläkeläisillä on mahdollisuus viettää aktiivisempaa elämää ja harrastaa. Toisille eläkeläisille lisääntynyt vapaa-aika lisää vain yksinäisyyttä ja tunteen, että ei ole kiinni ympäröivässä maailmassa. Aikaisemmin eläkkeelle pääsi tai joutui varsin helposti. Tässä tutkimuksessa osa haastateltavista kertoi, että lääkäri oli suorastaan sysännyt heidät eläkkeelle. Tänä päivänä eläkeikä on noussut ja ennenaikaiselle eläkkeelle joutumista vältetään työtehtävien kuormittavuuden vähentämisellä tai muuttamisella sekä työajan vähentämisellä. Lähipiirissäni osa kokee, että eivät pääse eläkkeelle, vaikka työkyky olisikin jo heikentynyt, he pelkäävät, että hyviä ja terveitä eläkevuosia ei tule riittämään.

 

Toimintakyvyn heikkeneminen voi altistaa yksinäisyydelle, esimerkiksi liikkumisen vaikeudet ja aistitoimintojen heikentyminen voivat johtaa eristyneisyyteen ja sitä kautta yksinäisyyteen. Tutkimusten mukaan esimerkiksi vaikeavammaiset kokivat vammaisuuden aiheuttavan fyysistä ja sosiaalista haittaa sekä ympäristön asenteet vaikeuttivat sosiaalista kanssakäymistä ja lisäsivät yksinäisyyttä. Aistitoimintojen huonontuminen ja ikääntyminen voivat rajoittaa elinpiiriä. Kuulon heikkeneminen nopeuttaa elinpiirin pienenemistä. Huonokuuloisuus vaikeuttaa keskustelua varsinkin isommissa ryhmissä ja hälinän keskellä. Nyt korona-aikana yksinäisyys on lisääntynyt, kun ikäihmiset on eristetty koteihinsa. Lisäksi maskin käyttö estävää huulilta lukemisen ja ilmeiden tunnistamisen ja näin kommunikointi vaikeutuu entisestään huonokuuloisten keskuudessa. Masennus vaikuttaa myös elinpiirin pienenemiseen. Vaikutus on molempiin suuntiin. Rajoittunut elinpiiri aiheuttaa yksinäisyyttä ja voi lisätä masentuneisuutta, toisaalta masennus voi aiheuttaa liikkumisen rajoittuneisuutta sekä vähentää sosiaalisia suhteita ja näin pienentää elinpiiriä. Maaseudulla asuvien ikäihmisten autottomuus, kortittomuus ja riippuvuus toisten kyydeistä saattavat estää osallistumisen sosiaalisiin tapahtumiin. Maahanmuuttajien keskuudessa ikävä omaan synnyinmaahansa saattaa korostua ikääntymisen myötä. Maahanmuuttajilla sosiaalinen verkosto muodostuu pääasiassa samasta maasta ja tai samaa kieltä puhuvien muuttaneiden kanssa. Tiedon saanti palveluista ja asiointi järjestelmissä on vaikeampaa muualta muuttaneen vähemmistön keskuudessa. Näin heille ei esimerkiksi tule tietoon sosiaaliset tapahtumat. Syrjäytyneisyys ja osallistumattomuus on yleistä, varsinkin etnisten taustan omaavien ikäihmisten keskuudessa.

 

Kumppanittomuus ja lapsettomuus eivät välttämättä merkitse elämänpituista yksinäisyyttä, vaan niihin liittyvät tunteet voivat nousta pintaan tietyissä elämäntilanteissa tai tiettyinä päivinä, kuten juhlapyhinä. Yksinäisyys voi liittyä luonteen piirteeseen, toisten kyky ja halu sekä mahdollisuudet ottaa sosiaalisia riskejä ovat paremmat, ja toiset sopeutuvat uuteen tai muuttuneeseen elämäntilanteeseen paremmin. Yksinäisyyden ajallinen luonne on hyvin tilannesidonnainen, jossa yksinäisyyttä selittää toiminnan ja tekemisen puute tai turvattomuus, jota konkreettinen yksinolo aiheuttaa. Tämä yksinäisyys on lyhytaikaista ja tilapäisistä ja läsnä vain tiettynä ajanjaksona. Tilanneyksinäisyys syntyy eri elämäntilanteissa, kun tulee muutoksia ihmissuhteisiin, muutetaan uuteen ympäristöön tai sairastutaan. Yksinäisyys voi olla pitkäkestoista ja riippumatonta ulkoisista tekijöistä, ja se voi kestää lähes koko elämän, esimerkiksi hylätyksi tulemisen pelko voi kulkea mukana läpi elämän. Esimerkiksi eron kokeneet voivat kertoa vaikeuksista solmia uusi liitto, koska he pelkäävät hylätyksi tulemista. Jotta ihminen voi kokea olevansa yksinäinen, hänen on oltava tietoinen ihmissuhteiden merkityksestä tai yhteisöön kuulumisesta. Yksinäisyyden kokemus on vertailevaa, jossa nykyhetken kokemukset reflektoivat menneisyyden ja tulevaisuuden elämäntilanteisiin ja muihin ihmisiin. 

Tässä tutkimuksessa tutkitut olivat säilyttäneet elämänhalun; ”Kyllä kun mä käyn nukkumaan ja nousen aamulla niin, kyllä mä oon ihan elämänhalunen.” Jos ihminen kokee arvostusta, itsensä tarpeelliseksi, elämänhaluiseksi ja suhtautuu tulevaisuuteen rauhallisin mielin kokevat ihmiset itsensä vähemmän yksinäiseksi. Yksinäisyyden aiheuttajaksi kuvattiin omaa tai läheisen sairautta; ”Kun sitä on tämmöinen rampa jo, niin kaipa ne pelkää, että se tarttuu.” Yksinäisyyttä lisää myös toimintakyvyn heikkeneminen, puolison kuolemaa tai, jos yhteydenpito ystäviin vähentyy. Oma sairastelu ja liikkumiskyvyn heikkeneminen voivat johtaa siihen, että yhteydenpito omaisiin ja ystäviin vähentyy. Jos yksinäisyys saa jatkua, se aiheuttaa vähitellen toimintakyvyn heikkenemisen, voi johtaa sairasteluun ja sitä kautta edelleen sosiaaliseen eristäytyneisyyteen. Yksinäisyys voi lisätä lisää masennuksen riskiä. Yksinäisyys ei pelkästään liittynyt ystävien kaipuuseen, vaan se saattoi olla myös toive uuden ystävän löytymiseen. Joskus voi kokea olevansa yksinäinen myös ryhmässä. Voi kokea olevansa ulkopuolinen tai vieras suhteessa toisiin ihmisiin. Osa oli tutkimuksessa kokenut koko elämän pituista ulkopuolellisuuden tunnetta. Joskus ikäihmiselle riittää, että joku on lähellä ja jakamassa kokemuksia.  

 

Yksinäisyys on yksi ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Yksinäisyyden voi aiheuttaa masentuneisuutta ja ahdistusta. Toisaalta toimintakyvyn ja terveyden heikentyminen voivat johtaa yksinäisyyden tunteeseen ja vaikuttaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa ja johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen. Yksinäisyyteen liittyy puutteelliseksi koetut vuorovaikutustilanteet. Yksinäisyyteen liittyy monia kielteisiä tunteita kuten masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, surua, ikävystymistä, tyhjyyttä ja epätoivoa. Nämä kielteiset tunteet voivat näyttäytyä tulevaisuudenpelkona ja yksinäisyysahdistuksena. Tässä tutkimuksessa masennukseen ja univaikeuksiin osalle oli määrätty mieliala- ja unilääkkeitä.

 

Yksinäisyyttä voi lisätä myös ympäristötekijät. Esteetön ympäristö lisää elinpiiriä, mitä enemmän esteitä sitä vähemmän liikutaan ja sitä pienempi on elinpiiri. Ympäristön liikkumista rajoittavia esteitä ovat mm. portaat ja luminen ja jäinen kävelytie. Myös pelko voi rajoittaa ulkona liikkumista, vaikka henkilö olisi fyysisen kuntonsa puolesta kykenevä liikkumaan ulkona. Pelätään ympäristön eteen tuomia esteitä, kaatumista sekä muuta liikennettä. Julkinen liikenne ja helposti saavutettavat sosiaali- ja terveyspalvelut on hyvä ottaa huomioon, kun kaupunkisuunnittelua tehdään. Erilaisista yhteisöllistä asumismuodoista on saatu hyviä kokemuksia, ne lisäävät sosiaalisuutta ja vähentää yksinäisyyttä. Infrastruktuurilla on suuri merkitys yksinäisyyden vähentämisessä.

 

Luin kerran uutisen lehdestä; Espanjassa oli löydetty ikäihminen kotoaan ammeesta muumioituneena ja hänen arvioitiin kuolleen 15- vuotta aiemmin. Ihminen on niin yksinäinen, että häntä ei ollut kukaan kaivannut 15-vuoteen. Myös Suomessa on tapahtunut samankaltaisia surullisia tapauksia, eräässä tapauksessa vanhempi nainen oli ehtinyt maata kuolleena 3-kuukautta ennen kuin naapurit olivat havainneet tukkeutuneen postilaatikon. Miten tällaista voi tapahtua maailmassa, jossa asutaan metrien päässä toisista, emmekö me osaa kohdata ihmistä ja välittää toisistamme. Vaikka toiset meistä haluaa elää erakkona, kuitenkin meidän kaikkien tulisi pitää huolta lähellä elävistä, naapureista ja läheisistä. Mielestäni tässä on taustalla välinpitämättömyys kanssa eläviä kohtaan. Tulevaisuudessa lapsettomien ja sinkku ikäihmisten määrä kasvaa ja näiden unohdettujen ja yksinäisten vanhusten määrä kasvaa. Toki haasteena meillä on löytää nämä yksinäiset ikäihmiset. Etsivää työtä tehdään jo useammassa kunnassa, jalkautumalla esim. ostoskeskuksiin, toreille, leipäjonoon ja erilaisten yhdistysten tiloihin. Jos ei ole naapurissa tai omaisissa ikäihmisiä, yksinäisiä voi auttaa vapaaehtoistoiminnan kautta kuten ystäväpalvelun kautta. Ystävä toimii ikäihmisen kuuntelijana, keskustelukumppanina, ulkoiluseurana tai asiointiapuna. Kenenkään ei pitäisi vasten tahtoaan kokea yksinäisyyttä. Itse toimin Oulun Diakonissalaitoksen vapaaehtoistoiminnassa auttamisringissä. Siinä autetaan mm. ikäihmisiä kaupassa, lääkärissä ja vaikka kuntosalilla käymisessä. Auttaminen on tosi palkitsevaa myös itselle, on ihana, kun voi olla avuksi. Yksi osallisuutta ja osallistumista lisäävä tekijä on eri järjestöjen toimintamallit ja projektit, joiden tavoitteena on lisätä ikäihmisten hyvinvointia ja vähentää yksinäisyyttä esim. Eloisa-ikä ohjelma. Erilaiset ryhmätoiminnan mallit on katsottu tutkimuksissa olevan tehokkaita yksinäisyyden lievittäjiä. Vertaistuki eri elämäntilanteissa lisää keskinäistä ymmärrystä ja lisää selviytymisen uskoa, kuunnellessa toisten ihmisten tarinoita selviytymisestä. Kokemus siitä, että ei ole yksin, auttoi jaksamaan menetyksen jälkeen, kuten avioeron tai puolison kuoleman jälkeen. vertaistukea tänä päivänä on paljon sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisen median on joissakin tutkimuksissa katsottu vähentävän sosiaalista verkostoa ja kanssakäymistä. Kuitenkin on tutkimuksia jo siitä, että internetillä ja teknologian kehittymisellä myönteisiä vaikutuksia ikäihmisten sosiaalisiin suhteisiin. Internetin avulla voi pitää yhteyttä kauempanakin asuviin sukulaisiin ja ystäviin. Tulevaisuudessa, kun nykynuoret ovat vanhoja, he ovat eläneet tietokone ja teknologian kehityksen aikana, heille eläminen nettimaailmassa on normaalia. Tässä tutkimuksessa ikäihmiset pitivät yhteyttä omaisiin ja ystäviin puhelimen avulla ja kokivat sen merkitykselliseksi ja tärkeäksi ja se vähensi yksinäisyyden tunnetta.

 LÄHDE:

Tiilikainen E. 2019. Jakamattomat hetket. Yksinäisyyden kokemus ja elämänkulku. Gaudeamus.