Pukeutumisen merkitys ja ikääntyminen: Minihameesta mummonmekkoon

Tämä blogikirjoitus perustuu Sonja Iltasen vuonna 2007 tekemään tutkimukseen "Minihameesta mummonmekkoon". Aihe on kiehtova monestakin näkökulmasta, eikä vähiten siitä syystä, että se herättää paljon henkilökohtaisia muistoja ja ajatuksia pukeutumisesta ja sen merkityksestä. Pukeutuminen on ollut läsnä aina, lapsuuden leikeistä koulun ensimmäiseen päivään, tärkeisiin juhliin ja työhaastatteluihin. Jokainen vaatekappale kantaa mukanaan tarinoita, muistoja ja tunteita. Vaatteet kertovat meistä, ajasta ja yhteiskunnasta; ne heijastavat arvojamme ja identiteettiämme. Olen pyrkinyt avaamaan aihetta monipuolisesti annetun aineiston pohjalta, tuoden siihen muutamia lähteitä lisää syventämään annettua aihetta.

"Voi onpa sinulla nätti mekko." "Ai tämäkö, mikä lie vanha mekko, kaapin pohjalta." Tämä on tyypillinen keskustelu, jonka kävin edesmenneen 75-vuotiaan mummini kanssa, kun kehuin hänen päällään olevaa mekkoa. "Rumat ne vaatteilla koreilee" ja "Vaatimattomuus kaunistaa" - nämä suomalaiset sananlaskut heijastavat syvälle juurtunutta uskoa siihen, että ihmisen todellinen arvo tulee hänen luonteestaan ja käytöksestään, ei ulkoisista tekijöistä. Suomalaisella, ja varsinkin suomalaisella naisella, on ollut vaikea ottaa kehuja vastaan. Historialliset, kulttuuriset ja uskonnolliset tekijät ovat muovanneet meitä suomalaisia niin, että vaatimattomuus, nöyryys, sitkeys, tasa-arvo ja ahkeruus ovat piirteitä, joita arvostettiin ja jotka heijastuivat suomalaisten arkeen ja arvoihin. Yksilöllistä, itsensä korostamista ei ole pidetty hyväksyttävänä vaikeina aikoina, vaan koko yhteisön etu on ollut tärkeää selviytymisen kannalta. Toisaalta kehuminen järkyttää sosiaalista tasapainoa, jolloin monella on tarve vähätellä kohteliaisuuksia ja kääntää ne takaisin kehujalle. Kuitenkin tietyissä konteksteissa vastakehu on sosiaalisesti odotuksenmukaista (Etelämäki ym. 2013).

Lännen Median 2017 tekemän kyselyn mukaan vaatimattomuus ei ole enää nyky-Suomessa hyve. Arvotutkija Heikki Ervasti ja emeritusprofessori Klaus Helkama kertovat artikkelissa, että itsekeskeisyys ja kunnianhimo ovat nousseet viime vuosina arvojen listalla ylöspäin. Itsekeskeisyys ja kunnianhimo voivat näkyä pukeutumisessa monin eri tavoin. Pukeutuminen voi olla strateginen väline, jolla viestitään omasta asemasta, arvoista ja tavoitteista.

Naisen ikääntyminen ja pukeutumisen evoluutio

Pukeutumisen perimmäinen tarkoitus on suojata ja peittää vartalo niin konkreettisesti kuin myös häveliäisyys- ja siveellisyyskäsitysten mukaisesti. Historiallisesti tarkasteltuna pukeutumisen keskeinen rooli on ollut sosiaalisen aseman ilmaiseminen. Suomessa tämä on tarkoittanut aina 1900-luvun alkuun asti säätyjärjestelmää, jossa ihmisen asema yhteiskunnassa määrittyi sen mukaan, kuuluiko hän aatelistoon, papistoon, porvaristoon, talonpoikiin vai niiden ulkopuolelle tai säätyrajojen reunamille (Turunen & Niiranen 2019).

Naisten pukeutuminen ja sukupuolikäsitykset ovat muuttuneet merkittävästi toisen maailmansodan jälkeen. Aikaisemmin esimerkiksi housuja oli pidetty yksinomaan miesten vaatteina, ja naisten housujen käyttöä pidettiin epäsiveellisenä ja säädyttömänä. Housuja pitävät naiset rikkoivat sukupuolten välistä hierarkiaa, jossa naisen asema oli miestä alempana. Naisten housujen käyttö symboloi kapinaa ja halua haastaa vallitsevia sukupuolirooleja (Turunen & Niiranen 2019). Iltasen (2007) tutkimuksen haastateltavat naiset kertoivat käyttävänsä nykyään enimmäkseen housuja, koska ne ovat hameita ja mekkoja käytännöllisemmät. Housujen kanssa ei tarvitse huolehtia sukkahousujen ehjyydestä, asennon säädyllisyydestä tai ulkona kylmettymisestä. Housuihin liittyy myös historiallisia merkityksiä: naiset ovat taistelleet oikeudestaan käyttää housuja vastustamalla ensin vanhempiensa ja sitten työpaikkojen pukeutumisnormeja. Erityisesti farkut yhdistetään kapinallisuuteen, ja ne korostavat suurten ikäluokkien sukupolvieroja.

Nuoruudesta vanhuuteen siirtyessä pukeutumistyyli voi heijastella monia elämänkokemuksia, muuttuvia arvoja ja yhteiskunnallisia odotuksia. Nuoruudessa usein pukeutumisessa keskitytään trendeihin, itsensä ilmaisuun ja ulkonäköön. Usein halutaan kokeilla erilaisia tyylejä, erottua ja toisaalta löytää paikkansa yhteiskunnassa. Keski-iässä nainen usein tuntee jo itsensä, ja vaatetuksessa korostuu käytännöllisyys ja ajattomuus; halutaan korostaa elämän kokemusta ja arvoja. Vanhetessaan korostuu vaatteiden mukavuus ja turvallisuus, kuitenkin yksilöllisen tyylin säilyttäen. Mielestäni tästä hyvä esimerkki on äitini, joka omistaa neljä samanlaista housuparia, koska ne ovat niin mukavat jalassa.

Vanhemmilla sukupolvilla on ollut tapana kauhistella ja päivitellä nuorempien vaatteita. Milloin vaatteet ovat liian isoja, tiukkoja, pieniä, värikkäitä, värittömiä, paljastavia tai peittäviä. Vanhempien sukupolvien kritiikki nuorempien sukupolvien pukeutumista kohtaan on luonnollinen ilmiö, joka johtuu kulttuurisista muutoksista, arvojen eroista ja henkilökohtaisista kokemuksista. Nuoret haluavat näyttää pukeutumisella yksilöllisyytensä ja vapautensa, ja heillä on halu rikkoa kirjoittamattomia pukeutumissääntöjä sekä erottua näin vanhemmasta sukupolvesta (Lehtovaara 2016). Suomalaisten pukeutumiseen vaikuttavat merkittävästi kulttuurin lisäksi sääolosuhteet. Suomen ilmasto on vaihteleva ja asettaa pukeutumiselle erityisiä vaatimuksia. Talvet ovat pitkiä ja kylmiä, kun taas kesät voivat olla lyhyitä ja vaihtelevan lämpimiä, mikä edellyttää monipuolista pukeutumista ympäri vuoden.

Vanhetessaan naisen on opeteltava ilmaisemaan itseään uudella tavalla, sillä ikääntyminen muuttaa kehoa, muoti muuttaa vaatteita, normit muuttuvat ajan kuluessa ja eri-ikäisiltä odotetaan erilaista pukeutumista (ks. Cruikshank 2003). Iltasen (2007) tutkimuksessa haastateltavat naiset kertoivat vanhetessaan olevansa varmempia ja tietoisempia omasta tyylistään ja ajattelevansa omia tarpeitaan valitessaan vaatteita. Kävi ilmi, että arkioloissa naiset eivät juurikaan välitä toisten katseista, mutta eivät missään tapauksessa ole lopettaneet kokonaan välittämästä, miltä näyttävät muiden silmissä. Haastateltavat naiset olivat sitä mieltä, että mitä vanhempi nainen on, sitä hillitymmät hänen vaatteensa tulisi olla (Iltanen 2007).

Naiset kehonsa peilinä

Ikääntyessään ihmiset arvostavat usein terveyttä (Milte ym. 2014), omaa identiteettiä (Westerhof ym. 2012) ja sosiaalisia suhteita (Isaacowitz ym. 2021) enemmän kuin ulkonäköä. Ulkonäöllä on kuitenkin merkittävä vaikutus ihmisen itsetuntoon, minäkäsitykseen ja identiteettiin (ks. Kulmala 2004). Vaatteet kuuluvat olennaisena osana ulkonäköön. Kun ihminen tuntee pukeutuvansa hyvin ja saa siitä positiivista palautetta, se kyllä parantaa itsetuntoa. Vaatteet ovat yksi keino ilmaista omaa persoonallisuutta ja tyyliä. Ne voivat kertoa paljon kantajansa kiinnostuksen kohteista, persoonallisuudesta ja jopa arvoista. Oman mieluisan pukeutumistyylin löytyminen vahvistaa minäkuvaa. Tosin ikääntyessään nainen voi joutua luopumaan joistakin vaatteista, jotka aiemmin olivat tärkeä osa minäkuvaa (Iltanen 2007).

Useat hyväksyvät iän tuomat muutokset kehossaan, mutta kuitenkin peittäen vanhenemistaan ja korostaen nuoruutta. Sen sijaan, että vertaisivat itseään nuoriin, ikääntyvät naiset saattavat verrata itseään ikätovereihin, jotka ovat epäonnistuneet nuorekkuuden säilyttämisessä. Tämän strategian keinona ei näytä olevan niinkään itsensä alentaminen, vaan muiden alentaminen. Naiset vertaavat itseään enemmän niihin ikäisiinsä, jotka eivät ole onnistuneet nuorekkuuden säilyttämisessä, kuin nuoriin naisiin. Tämä vertailu auttaa heitä tuntemaan itsensä nuoremmiksi ja tyytyväisemmiksi omaan ulkonäköönsä (Iltanen 2007).

Iltasen (2007) tutkimuksessa haastateltavat vaatesuunnittelijat kertoivat tarjoavansa keski-ikäisille ja sitä vanhemmille naisille vaatteita, jotka he näkivät tyylikkäiksi ja minimalistisiksi. Näissä vaatteissa värit ja kuviot olivat neutraaleja ja yksityiskohdat pidättäytyviä. Haastateltavat vaatteiden käyttäjät puolestaan vahvistivat näkemyksen, että iän myötä vaatteiden tulisi olla hillitympiä. Tutkimuksessa vaatesuunnittelijoiden ja käyttäjien mukaan hyvän maun mukainen pukeutuminen on erittäin tärkeää, ja poikkeamat vaativat selityksen. Aineistossa esiintyy naisia, jotka tietoisesti koettelevat hyvän maun rajoja vaatteillaan ja tuovat tämän esiin sanallisesti. Esimerkiksi eräs nainen valitsi rohkean paitansa, vaikka se herätti keskustelua ympäristössään. Näitä naisia yhdistää halu tietoisesti haastaa yleisiä käsityksiä hyvästä mausta ja kritisoida itseään ennen kuin muut ehtivät tehdä sen. Vaatteiden tulkinnat ja niiden ikäsidonnaiset merkitykset riippuvat vahvasti tulkitsijan kokemusmaailmasta ja kontekstista, mikä voi johtaa erilaisiin näkemyksiin siitä, mikä on hyväksyttävää pukeutumista keski-ikäisten naisten kohdalla (Iltanen 2007).

Hämäläinen ym. (2016) viittaa artikkelissaan "Ulkonäkö, ikääntyminen, työelämä" tutkimuksiin, jotka osoittavat, että vaikka ulkonäön merkitys vähenee iän myötä (ks. Tiggemann 2004), eivät ikääntyneet naiset ole immuuneja mainonnan sosiaaliselle vallalle ja vaikutuksille. Mainonnassa korostuvat edelleen nuoruus ja kauneus, mikä vaikuttaa myös vanhempiin naisiin (ks. Pruis & Janowsky 2010). Iltasen (2007) tutkimuksessa haastateltavat kertoivat olevansa vanhetessaan itsevarmempia omasta tyylistään, keskittyen ensisijaisesti omiin tarpeisiinsa vaatteita valitessaan. He eivät kuitenkaan olleet lakannet välittämästä siitä, miltä näyttävät muiden silmissä. Pukeutuminen on tasa-arvoistunut ja yhtenäistynyt sukupuolen ja iän suhteen. Ikää ei enää pidetä merkittävänä tekijänä, jota pitäisi korostaa pukeutumisen kautta. Yhteiskunta, joka korostaa nuoruutta, kannustaa kaikkia ikäryhmiä omaksumaan nuorekasta tyyliä tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä tyyliä, joka heijastaa heidän persoonallisuuttaan, harrastuksiaan, kuulumistaan alakulttuuriin tai muita ominaisuuksia (Roivainen 2016).

Yhteenveto

Ikääntyminen muuttaa ihmisten suhdetta vaatteisiin ja niiden merkitykseen elämässä. Vaatteilla emme vaikuta pelkästään ulkonäköömme, vaan ne heijastavat jokaisen meidän identiteettiämme, itseluottamusta ja elämäntilannetta. Ikääntyessämme haluamme ilmaista itseämme myös vaatteilla, vaikkakin muodin sijaan painotamme enemmän vaatteiden käytännöllisyyttä ja mukavuutta. Vaatteilla viestitämme identiteettimme ja persoonallisuuden lisäksi kulttuuriamme, sosiaalista ja ammatillista statusta sekä elämäntyyliämme. Meillä on perinteitä kunnioittavaa juhlapukeutumista sekä kulttuuria tai uskontoa korostavaa pukeutumista. Merkkivaatteiden käytöllä voidaan viestiä varallisuudesta ja hyvinvoinnista. Ammatti ja työympäristö voi myös vaikuttaa siihen, miten pukeudutaan. Usein pukeutumisella on suuri merkitys ensivaikutelman antamisessa sekä ammatillisuuden osoittamisessa. Vaatteilla voidaan ilmaista johtoasemaa ja auktoriteettia (esim. yritysten johtajat), tai työvaatteilla ilmaistaan ammattikuntaa (esim. sairaanhoitajat).

Myös ikääntyessä vaatetuksella on edelleen sosiaalinen merkitys, vaikka sen painotus saattaa muuttua. Ikääntyvät ihmiset saattavat käyttää vaatteita tietoisesti ilmaisemaan asemaansa ja elämänkokemustaan. Vaatetuksen avulla voi ilmaista persoonallisuutta, mutta myös sitä, että kuuluu johonkin ryhmään. Vaatteilla on myös vaikutusta mielialaan ja itsetuntoon; pukeutuminen lempivaatteisiin ja lempiväreihin voi tuoda iloa päivään. Ikääntyessä pukeutumisen terveydelliset näkökulmat korostuvat. Mukavat ja joustavat vaatteet helpottavat liikkumista ja fyysistä aktiivisuutta. Ikäihminen on herkempi sään vaihteluille, joten oikeanlaiset vaatteet suojaavat auringolta, tuulelta ja kylmältä.

Henkilökohtaisesti koen, että vaatteilla on valtava rooli siinä, miten ilmaisen itseäni ja miten haluan tulla nähdyksi. Ikääntyessäni arvostan entistä enemmän mukavuutta ja käytännöllisyyttä, mutta samalla haluan säilyttää oman tyylitajuni ja ilmaista sitä tavalla, joka tuntuu aidolta ja omalta itseltäni. Pukeutumisen kautta voin myös osoittaa kunnioitusta omaa kehoani kohtaan ja tuoda esiin sen, mikä minulle on tärkeää ja mikä minua innostaa.

Lähteet

Ervasti, H., & Helkama, K. (2017). Arvojen kärjessä koti, onni ja oikeudenmukaisuus. Hämeen Sanomat. Saatavissa: https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/5341566

Etelämäki, M., Haakana, M., & Halonen, M. (2013). Keskustelukumppanin kehuminen suomalaisessa keskustelussa. Virittäjä, 117(4), 460-493. https://doi.org/10.23982/vir.7942

Hämäläinen, S., Rissanen, S., & Hujala, A. (2016). Ulkonäkö, ikääntyminen ja työelämä. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning, 14(1). https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/download/87022/45921/133188

Iltanen, S. (2007). Minihameesta mummonmekkoon: Teollinen vaatesuunnittelu ja keski-ikäisten naisten vaatekäytännöt sosiaalista ikää rakentamassa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A 80. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-3657-1

Isaacowitz, D., Freund, A., Mayr, U., Rothermund, K., & Tobler, P. (2021). Age-related changes in the role of social motivation: implications for healthy aging. J. Gerontol. Ser. B Psychol. Sci. Soc. Sci., 76, S115–S124. https://www.zora.uzh.ch/id/eprint/209776/

Lehtovaara, T. (2016). Pukeutuminen ajan peilinä: Nuorten naisten pukeutuminen yhteiskuntaan sidonnaisena kulttuurisena ilmiönä 1960- ja 1970-lukujen Suomessa. Pro gradu, Etnologia, Historian ja Etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201605262713

Milte, C., Walker, R., Luszcz, M., et al. (2014). How Important Is Health Status in Defining Quality of Life for Older People? An Exploratory Study of the Views of Older South Australians. Appl Health Econ Health Policy, 12, 73–84. https://doi.org/10.1007/s40258-013-0068-3

Roivainen, P. (2016). Puettu lapsuus: Löytöretkiä lastenvaatteiden saarille. Kansatieteellinen arkisto 56, Suomen muinaismuistoyhdistys, Helsinki. https://www.utupub.fi/handle/10024/130369

Turunen, A., & Niiranen, A. (2019). Pukeutumisen muuttuvat merkitykset: pukeutumisen historia ja sen tutkimus. In A. Turunen, & A. Niiranen (Eds.), Säädyllistä ja säädytöntä: pukeutumisen historiaa renessanssista 2000-luvulle (pp. 11-49). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Historiallinen arkisto, 150. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/66033

Westerhof, G. J., & Whitbourne, S. K., & Freeman, G. P. (2012). The Aging Self in a Cultural Context: The Relation of Conceptions of Aging to Identity Processes and Self-Esteem in the United States and the Netherlands. The Journals of Gerontology: Series B, 67B(1), 52–60. https://doi.org/10.1093/geronb/gbr075